Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Hän käänsi katseensa rautatielinjasta, nosti silmänsä ja näki minut korkealla yläpuolellaan. Onko yhtään polkua, jota myöten voisin päästä alas teidän puheillenne? Hän katsoi minuun vastaamatta mitään, ja minä katselin häneen, heti uudistamatta joutavaa kysymystäni.
YORK. Jos joutavaa, niin näytä. Ma vaadin; kuule, tänne kirjoitus! AUMERLE. Anteeksi, armollinen isä, suokaa; Se turhanpäiväinen on asia, Mut jot' en minä syystä tahdo näyttää. YORK. Mut jota minä syystä tahdon nähdä. Ma varon, pelkään HERTTUATAR. Mitä peljätä? Vain pelkkä sitoumus, jonk' on hän tehnyt Saadakseen sievän puvun naamiaisiin. YORK. Sitoumus? Itselleenkö? Mikä sitoo Sitoumus häntä?
Joutavaa oli mennä papille mitään puhumaan; siitä vaan tulisi erehdyksiä. Åsbjörn jätti sikseen. Mutta itse hän ei tullut selville. Hän koetti päästä asiasta sillä, että antoi kymmenen taaleria köyhille. Mutta kun Alfhildiä kolmas kerta kuulutettiin, antoi hän taaskin viisi taaleria. "Sinä varmaan olet parempi, Åsbjörn, kuin mitä ihmiset luulevat", sanoi pappi.
Hän ei silloin voinut mitenkään saada kiinni siitä iloisesta mielialasta, joka koko muussa seurueessa vallitsi. Hänestä oli tuo nauru tyhjää, tyhmää ja joutavaa, leikinlasku hävytöntä. Nyt hän oli päinvastaisessa, mutta muuten samallaisessa tilaisuudessa.
Mut syämmessäin on muuta, mi siell' ei syntynyt: On elonvirta sinne ryönäänsä viskellyt. Sen tumma, häijy varjo nuo aarteet tummentaa; On kuvas siellä myöskin ja muuta joutavaa. Rauhaton. Hän onnens ja syämmens jätti Tytön haltuhun lemmityn; Mut onni ja morsian petti, Sydän murtui jo hyljätyn. Pois seurasta vanhain ja nuorten Nyt lähtö on hyljätyn tään.
Näin pitkitti hän joutavaa tarinoimistansa. Kirkkoväen valloitti synkeä mieli ja vähittäin hiipi yksi toisensa perään ulos, niin että kirkko vihdoin jäi tyhjäksi. Sitte nousi muutama mielipuolen ystävistä saarnastuoliin, ottivat ja veivät hänen kotia. Hyrynsalmessa tuli hän taas selväksi ja eli monta vuotta tämän surullisen tapauksen jälkeen. Koirankuonolainen.
Lauhasäässä lähteen luona Laulaa paimen Cid'iään, Messut raikuu, kellot kaikuu, Siell' on juhla yhtenään. Kuva kirkossa Sevillan On Madonnan puhtahan, Neitseen kainon, äidin hellän, Taivahaisen, ihanan. Mutta värit nuo ken sekas? Kenpä mointa luoda voi? Minkä tiedän, sen nyt kerron, Joutavaa en tarinoi. Don Murillon tunnetten te, Espanjan Correggion; Rikkautta puku hohtaa, Silmän tuike neron on.
"Ja sellaista uskallat sinä tehdä, sinä pikku hupakko", sanoi pastori, nipisti hänen pullakkata, punaista poskeansa ja suuteli häntä. "Tiedättekö, herra ylioppilas", sanoi hän äkkiä, kääntyen ylioppilaasen, "mitäs jos me molemmat vanhukset olisimme tänä iltana nuoria ja menisimme tanssimaan nuorison kanssa. Mitä joutavaa!
Sallustius itse ei kirjoituksissansa suorastaan tunnusta muuta nuoruutensa hairausta kuin liiallisen kunnian-himon, jonka vuoksi myöhemmin onkin kovasti väitelty hänen siveydellisyydestään. Sepä toki on ollut jokseenkin joutavaa taistelemista. Sallustius oli elämässään, siitä ei pääse mihinkään, aikakautensa lapsi, ei parempi eikä huonompi kuin enimmät muutkaan.
Noita-akka ei istu suinkaan tulikiven savussa suuren ja mustan padan ääressä ... taikka lentele luudanvarrella sisään ja ulos uunista. Sellaiset kertomukset ennustajista ovatkin Sakriksen mielestä joutavaa satua, keskiajan taikuutta... Kirkko ... se juuri ... uskotteli muinoin ihmisille tällaisia hullutuksia ... saadakseen pitää heidät itsellään, veronkantajina.
Päivän Sana
Muut Etsivät