Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Samassa näkyi salama, jonka leimu kuvautui hänen vaski-kypärässään. Joosepin täytyi pidättää vastauksensa, sillä salamaa seurasi kauhea jyrinä ja rae-sade. Jooseppi katseli arasti Wappua, joka seisoi liikkumatonna sill'aikaa kuin jää-kappaleet löivät suuria kuhloja vaski-kattilaan hänen päässänsä, Jooseppi kallistui tuon hengettömän olennon yli, jota hän kantoi.
Jos sinä palaat ihmisten luo, niin me muserramme Joosepin ja syöksähytämme sinut hänen kanssansa alas syvyyteen he uhkasivat, sillä ei kenkään, joka meitä on nähnyt, enää saa elää ihmisten parissa. Syöksähyttäkää minut sitten syvyyteen, mutta jättäkää minulle rakkauteni tahdon kärsiä kaikki, kaikki, mutta rakkauttani en heitä!
Ja hän oli voittanut hänen isänsä, tuon väkevän miehen, jota Wappu siihen asti oli pitänyt niin voittamattomana ja peloittavana. Sitten oli hän kuitenkin puhunut niin ystävällisesti Wapulle, huolimatta isän kiukusta. Ei, ei kukaan ollut Joosepin vertainen. Wappu rupesi taas työhön.
Taisinpa ollakin hyvin vaalea kasvoiltani, sillä lautamies Manninen ja Mäkelän isäntä jotka kohta astuivat huoneesen, näkyivät uskovan meidän puheemme. Mitä heillä oli sanomista, tiesin heti heidän huoneesen astuessaan. He ilmoittivat Joosepin kuoleman ja olisivat vieneet minut Hannulaan nimismiehen kuulusteltavaksi, mutta eiväthän ne kipeälle voineet mitään.
Sölden oli hänen ensimäinen ajatuksensa! Vaan samassa puna lensi hänen poskilleen Jooseppi voisi kentiesi luulla että hän juoksi hänen jälkeensä? Ja pitäisikö Joosepin nähdä häntä tässä häpeässä ja alennuksessa, köyhänä, kodista karannunna, kammottuna ja "murha-polttajaksi" julistettuna? Ei, tämmöisenä Jooseppi ei saisi häntä nähdä, kaikista ihmisistä hän viimeiseksi!
Heleä nauru soi Joosepin korvissa hänen lähteissään. Se ei ollut »Pukkisen matamin» nauru näyttämöltä, vaan Joosepin toivotun anopin. Nyt kävi Jooseppi piletin myyjäin ja ovenvartijain kimppuun. Ensin näytti hän heille Liisalle antamaansa vapaalippua ja kysyi: »Mikä tämä on?» Ei kukaan tuntenut sitä miksikään.
Mutta kuullessansa melua takanansa, ojensi sonni taas sarvensa puskeakseen ja heittäytyi Joosepin kanssa erään liiterin ovea vasten, jotta näytti kuin Joosepin pitäisi musertua; ovi heltyi ja avautui tuosta kauheasta puuskasta, sonni syöksi liiteriin ja viertelihe kiertelihe siinä tikapuiden, vaunujen ja aurojen välissä, niin että kaikki meni mullin mallin.
"Sota-Matti häntä on kuulusteltava tässä asiassa", virkahti nimismies. "Te luulette siis Joosepin pudonneen kalliolta kuoliaaksi?" sanoi hän sitten, kääntyen Taaviin. "Niin luulen", oli vastaus.
Wappu makasi Joosepin rinnalla, hän tunsi Joosepin sydämen omaa sydäntänsä vastaan tykyttävän; silloin voima jätti hänet, hän laskeusi polvilleen Joosepin eteen, ja sanoi tuskasta, häpeästä ja rakkaudesta menehtyen: Tässä olen! Ah! syvä huokaus tunkeusi Joosepin rinnasta. Te olette kaikki sen nähneet? kysyi hän ääneen kumartui alas ja painoi suutelon Wapun kuumille, vapiseville huulille.
Kun he vihdoin suuntasivat venheensä kotiapäin, olisi koko seurue unohtanut sen ikävän seikan, ettei heidän kopassaan hyppinyt ainoatakaan kalaa, ellei pieni Eedit pikku viisaasti olisi muistuttanut: Tästä käy tie Joosepin tupaan. Meeri ja Helka lähtivät kalastajan luo saadaksensa äidin asian toimeen, mutta toiset jatkoivat matkaansa kotiin päin.
Päivän Sana
Muut Etsivät