Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Ihmiset olivat ystävällisempiä ja yksinkertaisempia maalla, kuin kaupungeissa, mutta paljon sai Jerikoparka sittenkin kurjuutta kokea, niin että hän oli melkein epätoivoisena, viimeinkin saapuessaan Turkuun. Turhaan koetti Jeriko siellä, tuntemattomassa kaupungissa, hankkia itselleen jonkunmoista paikkaa.
Kanssapuheissaan osoitti hän jonkunmoista varovaisuutta, eikä kiivastunut kuten muinoin, kun Elvira jäätävällä kylmyydellä otti vastaan nämät hänen epäiltävät mieltymyksensä ja uskollisuutensa osoitukset. Vapauttansa käytti Elvira käydäksensä joka päivä köyhäin alustalaistensa asunnoissa, joissa hän viipyi pitkät ajat. Kaikille toi hän lohdutusta ja apua.
Pieni kädenpuristus, kauniiden silmien loiste, poskien punastus, saivat aina hänen verensä kuohuksiin, tulivatpa ne sitten miltä taholta tahansa. Totta on että Anna Kallio herätti hänessä hiukan erilaista tunnetta, mutta ei se varmaankaan ollut rakkautta. Ennemmin se oli jonkunmoista kunnioitusta, tai ystävyyttä, tai mitä se nyt lienee ollut.
Ja tosiaan Campobasso tuli samassa näkyviin, ja hänen seurassaan laiha vanhus, joka oli puettu mustaan viittaan ja kantoi päässänsä jonkunmoista punaista patalakkia korvien yli riippuvilla nipuilla. Oikeat raatolinnun kasvot, oikea perkeleen katsanto. Hän kiipesi muulin selkään, sillä välin kun Campobasso ja palvelija nousivat ratsaille.
Ylemmät ruudut olivat eheät ja niistä tähdet pilkoittivat hänelle vastaan, niin ystävällisesti ja iloisesti kuin vanhat tutut ikään. Vanhoja tuttuja ne tosin olivatkin. Sillä niin kauvas kuin muisto ulottui, hän tästä samasta ikkunasta kirkkaina öinä oli niitä katsellut. Jonkunmoista sanatonta keskustelua heidän välillään aina syntyi; vaivat silloin unohtuivat ja ikävä mieli muuttui keveäksi.
Minä rupesin harjoittelemaan ja kun luonto on lahjoittanut minulle jonkunmoista taipumusta, heitän minä tätä nykyä lasso'a yhtä hyvin kuin kuka tahansa tässä maailmassa. No niin, ymmärrättekö jo? Isännällämme on sangen hyvin varustettu kellari, jonka avainta hän ei jätä huostastaan; mutta kellarissa on ilmareikä.
Luultavaa on, että tämä orja-äiti, jota olemme taipuvaisia surkuttelemaan, mutta joka kenties on suuri rakastajatar, suuri hekumoitsijatar, tuntee koiras- ja naaraspuolisen perusvoiman yhtymisessä, joka tapahtuu hänen omassa ruumiissaan, jonkunmoista nautintoa ja ikäänkuin elämänsä ainoan häälennon hurmauksen jälkimakua.
He pelkäsivät häntä sydämessään, ja jokaisella oli jonkunmoista omantunnon vaivaa. Fennefos oli ollut neljättä päivää kaupungissa, vaan häntä ei oltu liioin nähty sillä aikaa. Hän oli enimmiten kotona ja puhui matami Torvestad'in kanssa. Päärakennuksessa Worsen luona oli hän myös käynyt.
Hän tunsi kuninkaan juurtajaksain; hän ymmärsi, ett'eivät nuo vaikerrukset olleet muuta kuin esipuhetta, jonkunmoista rohkeuteen pyrkimistä, ja nyt hän oli päässyt mihin aikoi. Ja millä tavalla olen ollut kyllin onneton pahoittamaan Teidän Majesteettinne mieltä? kysyi herra de Tréville, ollen olevinansa hyvin hämmästyksissään.
Jonkunmoista katkeruutta synnytti jo se seikka, että Kalle, joka oli taidoissa ja tiedoissa jälempänä Jerikoa, pääsisi nyt edelle, paljoa edelle hänestä päästessään opinnoitaan jatkamaan; mutta ystävyys voitti katkeruuden. "Jäähän minulle sitä, mitä Kallelta puuttuu", mietti nuorukainen. "Saanhan minä yhä nähdä Loviisaa ja kuka on sanonut, ett'en kerran saa häntä omanani puristaa rintaani vasten.
Päivän Sana
Muut Etsivät