Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Minulla oli runsaasti aikaa miettiä levottomuuttani, sillä Steerforth oli Oxford'issa, niinkuin hän kirjoitti minulle, ja niinä aikoina, jolloin en ollut Commons'issa, olin paljon itsekseni. Minä luulen, että minulla tähän aikaan oli jonkunlainen salainen epäilys Steerforth'in suhteen.
Päinvastoin, ilma jo tuntui sangen raa'alta ja siinä vallitsi, päivän ponnistuksista huolimatta, jonkunlainen hermoja karmiva kolkkous. Ajatuksetkin alkoivat käydä apeiksi tuossa kolkkoa taivasta tähyillessä, ja sydän rupesi siinä tuntumaan niin tyhjältä ja autiolta. Hän mietiskeli: Tuo yksitoikkoinen avaruus on aivan kuin elämä aikuisen ihmisen elämä. Lapsen elämä on toista.
Pintapuolinen katselija olisi voinut luulla, että hän sulatti pastorin esitelmää hyvinkin suurella hartaudella, mutta syvemmälle tunkeva silmäys ilmaisi kuitenkin aivan toista. Ajattelevana ja tutkivana tarkasteli hän nuorta pappia, ja mikäli puhe eteni, sikäli hiipi jonkunlainen alakuloisuuden ja angervon ilme hänen kasvoilleen.
Tämä oli hänen luonansa koko päivän. Koska minulla oli jonkunlainen surun-sekainen halu vielä kerta nähdä tuota vanhaa paikkaa, ennenkuin se suljettiin, määräsin, että illalla siellä yhtyisin heihin, mutta sovitin niin, että ensin kohtaisin Ham'in. Minun oli helppo tavata häntä, koska tiesin, missä hän työskenteli.
Mahdollisesti pidimme me liian paljon huolta vanhoista muistoistamme; mutta kauppaan ja käytäntöön olin minä kelvoton, meidän guerillasotiimme Meksikoa vastaan olin minä liian hyvä, nuo vapaajoukot, joita rahoilla ostetaan, kaikessa kunniassa, täällä on myöskin jonkunlainen vapaehtoinen joukko, mutta ne syntyvät kunnianhimosta tai ehkä oikeammin hengestä, joka vielä kytee uskontuhassa aina sitten ristiretkien.
»Koutikosta kylläkin!» naureskelee Siikalahden Mikko. »Pahus, kun olet laihduttanut ja piinannut tuota elukkaa sitten kun se kirjoitettiin», sanoi hän navetan seinustaa vasten nojailevalle miehelle, joka siis oli lehmän omistaja, Tuomi-Kustaa. Kustaan otsalla väreili ensinnä jonkunlainen kuohahtanut ilme, mutta kohta se muuttui ivalliseksi. »Olisitko tuota sinäkään lihottanut?» arveli.
En tosin ijässäni ollut kuullut puhuttavan mustasta penkistä, jonka tähden en tietänyt täydellisesti enkä nimeksikään mustan penkin tarkoitusta. Kuitenkin kävi läpi minun ruumiini jonkunlainen väristys.
Jos he uskoivat Hänen ansioihinsa ja kärsimiseensä, he kaiketi pelastetaan." "Mitä unemme on muuta", hän arveli, "kuin jonkunlainen kuolema? Ja mitä kuolema itse on muuta, kuin yön uni? Unessa pääsemme kaikesta väsymyksestä, tulemme hilpeiksi jälleen ja nousemme aamulla virkeinä ja terveinä.
Jonkunlainen kaihon tunne painostaa mieltäni ja vetää sitä väkisinkin entisen elon tottumuksiin. Olen kuin vanki, joka uneksuu olevansa vapaa, ja aavistaessaan, että tuo kaikki onkin vain pettävää unta, heräämisen pelosta jälleen vienosti vaivahtaa unettaren viehteleviin verkkoihin.
Vaikkapa siis kaikki se, mitä tässä edellisinä päivinä olen mietiskellyt, ei olisikaan totta, niin pitäisi minulla nyt kuitenkin olla Jumalan olemassa-olosta vähintään yhtä suuri varmuus kuin tähän asti matemaattisista totuuksista. Mutta ensi näkemältä tämä ei kuitenkaan näytä aivan selvältä, vaan tuntuu siltä kuin siinä piilisi jonkunlainen sofismi.
Päivän Sana
Muut Etsivät