Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Hän oli kokenut jotakin, joka teki hyvää hänen sydämelleen, hänelle oli oltu ystävällisiä, ja juuri Aleksis se oli, jok'ei ollut halveksinut häntä niin kuin muut, tuo uljas, kaunis poika, jonka suopeat, ivalliset silmäykset hän näki edessään ja jonka hieno sammallus kuului niin omituisen hauskalta hänen korvissaan.
Jos joku, jok'ei kuullut heidän miehuullista valaansa, halveksii näitten sotilaitteni nuoruutta, hän katsokoon vaan heidän silmiinsä! Eivätkö heidän rohkeudesta ja innosta kohoavat rintansa tarpeeksi asti osoita, että minulla vaaran hetkenä on oleva heistä suuri apu? Ja nyt nuoret, jalot neitsyet!
Kuningas silmäili pöytä-naapuriansa, joka sisällisestä liikuinnosta tuli välisti vaaleaksi, välisti punaiseksi ja värisi koko ruumissaan, hän jok'ei ikinä ollut pelännyt pahimpaakaan kanoonantulta. "Mutta ilahuttaa, että he ovat täällä," sanoi suuri Rietrikki, ja tuommoiset rakkaat vieraat ovat varmaan teillekin tervetulleet.
Tätä se Ruoti-Matti ajatteli, kun reslaa perässään haalasi ja pirtin portaissa kolusi... Ei ovea heti löytänyt... "Aukaskaa!" "Ei se ole henkirahalla, jok'ei sisään pääse", sanoi Lippa ovea aukastessaan. Matti riipasi reslan pohjan pirttiin ja entiseen työhönsä kävi. Siinä sitten telkkusivat kukin työssään.
»Mepä olemme saaneet mukavan hyyryläisen», virkkoi rouva aina vähän väliä. »Vahinko vaan, että nuori, siivo poika on niin harvapuheinen, mutta hän hautoo varmaankin hiljaista surua sydämessään.» »Hm!» mutisi Sanni, jok'ei juuri uskonut siihen, mitä onnettomasta rakkaudesta puhuttiin. Ja siihen se jäi. Eräänä iltana meni perhe taas, päivän vaivoista väsyneenä, tyynesti levolle.
"Kaksi pulloa samppanjaa" ... huusi Huima... Ei siinä kauvan viipynyt, kun ne olivat pöydällä. "Anna sen hoikkakulkun vaan pulputtaa... Tässä on poika Tuutarista, jok'ei likkoi pelkää ... hih! meidän pojat, sa ... ankkaljaa vaan, niinkuin suuret herrat."
Kaupungissa hänen toiveensa pettivät toinen toisensa perästä. Hän havaitsi että maaherra asui kartanossa, jok'ei ollut paljon komeampi kuin päärakennus siellä kotona; kirkontorni ei ylettynytkään taivaasen asti ja hevoset kaupungissakin kävivät neljällä jalalla eivätkä suinkaan olleet niin hyvässä kunnossa kuin maalla. Hän oli iloinen kun taas istui vaunuissa ja ajettiin kotiapäin.
Piru kiitti kulkeissansa händä hywän tapaiseksi, armeliaaksi alati, kiitti konstia jaloksi, lupas' kerran kotonansa ripustajat ripustella.» Runossa »Kysymys» saapi hevosenrääkkääjä osansa: »Mitä sanois' mielipuoli, hullu hewoisen ajaja, jok'ei laske laupiaasti toisen tuskaa tundohonsa, jospa Luojamme lupaisi tehdä muuton tuonelassa, muuttaa mieheksi hewoisen, miehen hullun hewoiseksi?»
Kuinka vanha on satu uskollisesta lemmestä? Sen tiedät olevan yhtä ikuisen ensimäisen uskottomuuden kanssa. Siitä hetkestä saakka, jolloin lempi ensi kerran petti, alkoivat ihmiset eroa tehdä uskollisen ja uskottoman lemmen välillä. Päivänkukka kertokoon sulle historiansa. Se on satu uskollisesta lemmestä, lemmestä, jok'ei kuolemankaan kautta loppunut, lemmestä, joka on ijankaikkinen, loppumaton.
Markus oli suuresti muuttunut. Hänen hellä ja herkkätunteinen luontonsa oli saanut semmoisen vamman, jok'ei ollut lyhyellä ajalla parantuva. Raskas alakuloisuus, joka näytti kummalliselta ja luonnottomalta pienessä pojassa, oli valloittanut hänen mielensä. Pimeyden kauhu oli syvältä vaikuttanut hänen sieluunsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät