Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Hän ei tosin koskaan kerro, että tämä ennustus teki, häneen mitään syvempää vaikutusta, vaan mainitsee siitä ainoastaan ohimennen. Tiedottomasti lienee se kuitenkin juurtunut lujasti, luonteeseen, joka oli samalla niin rikas mielikuvituksista ja lujatahtoinen kuin Jeannen.
Mutta Pariisin yliopistosta tulikin kirjoitus, jossa Jeannen syyllisyys täydellisesti tunnustettiin. Hän oli antanut leikata hiuksensa, jotka Jumala oli hänelle antanut hänen päänsä peitteeksi, ja pukeutunut miehen vaatteisiin, hän oli kerettiläinen, luopio j. n. e.
Hänen neitsyeelliseen puhtauteensa pantiin suurta painoa, koska yleisenä mielipiteenä oli, ettei piru voinut ilmestyä puhtaalle naiselle. Kuninkaan anoppi ja kaikki ne naiset, jotka olivat seurustelleet Jeannen kanssa, antoivat myöskin mitä parhaita lausuntoja hänen puhtaista tavoistaan, ja tällä seikalla oli suuri vaikutus käsityskantaan hänen kutsumuksestaan.
Hänen palattuaan iltasella hotelliin sanottiin hänelle, että herra Paulin puolesta oli kyselty häntä ja että oli luvattu tulla uudelleen seuraavana päivänä. Veri tulvahti Jeannen sydämeen ja hän ei ummistanut silmiään koko yönä. Olikohan se hän? Kyllä, hän se oli varmasti, vaikk'ei Jeanne voinut päättää häntä siksi niistä merkeistä, jotka hänelle annettiin.
Apu oli tarpeen, ja ihmeelliset kertomukset eivät yleensä kohdanneet mitään epäluuloa sen ajan ihmisten keskuudessa. Jean de Novelonpont, jota tavallisesti kutsuttiin Jean de Metziksi, kävi Jeannen luona eräänä päivänä. «Pieni ystäväni», sanoi hän, »mitä tekemistä sinulla täällä on?
Vaikka Julien alati olikin näin kiukustunut, niin oli hän uudistanut jonkun aikaa unhotuksissa olleet lemmensuhteensa vaimoonsa. Rosalie oli pian jälleen aivan terve; hän ei ollut enää niin surullinen, vaikka olikin edelleen ikäänkuin hämmennyksissään ja ikäänkuin salainen pelko olisi häntä vaivannut. Ja vielä kahdesti karkasi hän Jeannen käsistä tämän yrittäessä uudelleen ottaa selkoa asiasta.
Hän tervehti häntä sanoilla: »Jumala antakoon Teille onnellista elämää, rakas kuningas.» Koetellakseen häntä vieläkin, sanoi kuningas: »Minä en ole kuningas, vaan täällä hän on», viitaten erääseen hovimieheen. »Jumalan nimessä, rakas ruhtinas, Te se olette, eikä kukaan muu», kuului Jeannen tyyni vastaus.
Ja kääntyen tyttärensä puoleen hän jatkoi: No, tyttöseni, oletko tyytyväinen, että olet kotona jälleen, omassa talossasi, vanhusten luona? Tämä viaton kysymys saattoi Jeannen aivan suunniltaan.
Aivan kuin ripittäytyen alkoi Jeanne: Isä! Mutta sitten hän epäröi ja alkoi taas: Isä! Nyt hän joutui kokonaan hämille ja oli vaiti. Pappi odotti kädet ristissä vatsallaan. Huomattuaan Jeannen epäröivän hän lausui rohkaisten: No, lapseni, näyttää siltä kuin ette uskaltaisi puhua. Rohkaiskaa nyt mielenne!
Paroni kiirehti heidän luokseen ja sanoi: Mitä turhia mielenpurkauksia! Minä pyydän, jättäkäämme kyyneleet! Ja tarttuen vaimoaan käsivarresta, saattoi hän hänet nojatuoliin hänen pyyhkiessään kyyneleitä silmistään. Sitten kääntyi hän Jeannen puoleen, sanoen: No, tyttöseni, suutele nyt äitiäsi ja mene makaamaan! Itku kurkussa suuteli Jeanne nopeasti vanhempiansa ja poistui.
Päivän Sana
Muut Etsivät