Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Sen asukkaat pelkäsivät Kaarlon kostoa yllämainitusta sopimuksesta, joka oli tehty siellä ja joka oli riistänyt häneltä perintöoikeuden. Kaupungin papisto epäili Jeannen kutsumusta ja toimitti lähetystön ottamaan siitä selkoa.
Lepää nyt pian, että ennen yötä pääsisimme täältä pois. Käytyään Jeannen viereen istumaan, sanoi hän: Etkö luule, että aika minulle kulkiessani on käynyt pitkäksi? Ainakin minusta tuntuu niinkuin en kahteen vuoteen olisi sinua halannut.
Pierre, jolla oli tarkka soveliaisuuden tunto, niin että hän kaikissa tilaisuuksissa osasi käyttäydä oikealla tavalla, oli mielissään kun näki Jeannen vakavuuden; ja ainoastaan sen takia hän väliin käyttäytyi liian rohkeasti, että Jeanne häntä siitä hiukan lyödä mäjähyttäisi, mikä aina suuresti häntä miellytti, koska se, niinkuin jokainen tietää, on suuri luottamuksen ja rakkauden merkki.
Jeannen syntymästä saakka oli hänestä sitten tullut "täti Lison", nöyrä, siisti sukulainen, joka oli hirveän ujo, jopa sisarensa ja lankonsakin seurassa, jotka häntä kuitenkin rakastivat, vaikka sentapaisella epämääräisellä rakkaudentunteella, jossa oli sekä välinpitämättömyyttä että huoletonta myötätuntoa ja luontaista hyvänsuopaisuutta.
Vai kuvitteliko hän vain tuntevansa hänet vasta kuluneen päivän sekavassa muistossa? Ja kuinka oli tuo nainen tullut hänen huoneeseensa? Ja minkä tähden? Nainen raotti silmäluomiansa, huomasi Jeannen ja hypähti äkkiä paikaltaan. He seisoivat siinä toisiaan vastapäätä ja niin lähellä, että heidän rintansa koskettivat toisiinsa. Tuntematon sopersi: Kuinka?! Miks' ootte noussut?
Alituisesti antoi hän paronin, Jeannen ja Rosalien tunnustella sydäntään, jonka sykkimistä ei kukaan enää tuntenut, sillä niin syvälle oli se jo hautautunut hänen lihavuuttaan paisuneen povensa peittoon, mutta tarmokkaasti vastusti hän uuden lääkärin tarkastusta peläten, että hänessä löydettäisiin vielä toisia tauteja.
Pitkän, tyhjänpäiväisen puhelun jälkeen pyysi hän paronittaren ja hänen miehensä suomaan hänelle muutamia minutteja yksityistä keskustelua varten. Hiljakseen kävelivät he kaikki kolme vilkkaasti tarinoiden ison kujanteen päähän, sillä välin kuin Julien, joka oli jäänyt yksin Jeannen kanssa, oli ihmeissään, huolissaan ja kiihdyksissään tästä salaperäisyydestä.
Jeannen katse harhaili, kun hän kysyi: Mitä on tapahtunut? Mitenkä hän kaatui? Juoskaa hakemaan lääkäriä! Ja kääntyessään huomasi hän kirkkoherran, jolle oli lähetetty sana, ei tiedetty miten. Hän tahtoi auttaa ja kääri innokkaasti ylös kauhtanansa hihoja. Mutta ei ollut apua etikasta, ei hajuvedestä eikä hieromisesta. Täytyy riisua vaatteet ja panna hänet vuoteeseen, sanoi pappi.
Täti Lison ja kreivitär Gilberte jäivät yksin Jeannen viereen, siksi aikaa kun hautajaismenot toimitettiin. Kreivitär suuteli häntä vähä väliä toistaen: Rakas ystävä raukkani, rakas ystävä raukkani! Kun kreivi de Fourville tuli takaisin noutamaan vaimoaan, itki hän itse aivan kuin olisi kadottanut oman äitinsä.
Hänen on tehtävä loppu tuosta rakkaussuhteesta. Jeannen valtasi tuon ajatuksensa johdosta kauhu, ja hän sanoi: Mutta silloin hän tappaa heidät, herra kirkkoherra. Ja minähän olisin ilmiantaja. Oi, ei, sitä en tee koskaan. Vihasta raivostuneena nosti pappi silloin kätensä kuin kirotakseen hänet: Jääkää sitten häpeäänne ja rikokseenne, sillä te olette vieläkin rikoksellisempi kuin he!
Päivän Sana
Muut Etsivät