Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Hetken innostamana oli hän asettunut Jeannen puolelle, hän oli nähnyt hänen menestyksensä, mutta oli kuitenkin vaipunut uudestaan entiseen pelkurimaisuuteensa ja päättämättömyyteensä. Toiset saivat ajatella ja toimia hänen puolestaan, ja hänen seuralaisissaan oli Jeannella monta vastustajaa, ennen kaikkea La Tremoille.
Heidän askeleensa noudattivat kertomuksen hidasta kulkua, jonka toisinaan ahdistus muutamaksi silmänräpäykseksi keskeytti. Ja silloin riensi Jeannen ajatus, kiitäen kerrottujen tapahtumain edelle, kohti riemurikasta tulevaisuutta ja hekkumoi ihanissa toiveissa.
Eräänä päivänä neljättä käydessä, kun kaksi henkeä, herra ja nainen, ratsain ajoi kartanon etupihaan, juoksi Julien innostuneena Jeannen huoneeseen huutaen: Pian, pian alas! Meille tulivat Fourville'laiset. Naapureina tulivat he yksinkertaisesti vain kuulustelemaan vointiasi. Sano, että olen mennyt ulos, mutta että tulen kohta takaisin. Laitan pukuni kuntoon. Hämmästyneenä meni Jeanne alas.
Tunnin perästä saapui pappi, joka oli vieläkin lihonnut ja läähötti yhtä paljon kuin Jeannen äitikin. Hän istuutui tämän viereen nojatuoliin vatsa riipuksissa levällään olevien jalkojen välissä ja alkoi puhua laskien leikkiä ja tapansa mukaan pyyhkien otsaansa nenäliinallaan: Näyttääpä siltä, rouva paronitar, kuin emme ollenkaan laihtuisi. Minusta tuntuu, että me siinä suhteessa olemme oiva pari.
Sitten matkustivat he Livornoon, kävivät Firenzessä, Genuassa ja läpi koko Välimeren pohjukan saapuen eräänä tuulisena aamuna takaisin Marseille'hin. Kaksi kuukautta oli kulunut siitä kun he olivat kotoa lähteneet. Nyt oli 15 päivä lokakuuta. Kova, kylmä tuuli, joka tuntui tulevan sieltä kaukaisesta Normandiesta, sai Jeannen mielen alakuloiseksi.
Tämä on oikea La Fontainen tarina. Jeanne ei uskaltanut enää kajotakaan leipään. Kun sitten matkavaunut pysähtyivät portaikon eteen ja paronin iloiset kasvot näkyivät vaunujen ovesta, syntyi Jeannen sydämessä niin syvä mielenliikutus, niin raivoisa rakkauden puuska, ettei hän ollut semmoista koskaan ennen tuntenut. Mutta hän hämmästyi niin, että oli melkein mennä tainnoksiin, kun näki äitinsä.
Meidän täytyy täällä hallita ja olla aina esimerkkinä muille. Meidän täytyy liittyä yhteen ollaksemme voimakkaat ja arvossa pidetyt. Kun kirkko ja aatelisto käyvät käsi kädessä, niin rahvas pelkää ja tottelee meitä. Jeannen uskonto oli yksinomaan hentomielisyyttä. Hänessä oli tuo haaveksiva usko, joka aina on naiselle ominainen.
Sitten puhui varakreivi seudusta, jota hän sanoi hyvin "kuvanomaiseksi", ja kertoi yksin kävellessään löytäneensä ihastuttavia näköalapaikkoja. Silloin tällöin, aivan kuin sattumalta, kohtasivat hänen silmänsä Jeannen katseen. Ja Jeannessa herätti omituisen tunteen tuo pikainen, äkkiä pois kääntyvä katse, jossa ilmeni hyväilevää ihastusta ja vilkasta myötätuntoa.
Aurinko oli mailleen menossa. Ilma oli lauha. Jeannen teki mieli itkeä. Hän kaipasi rakastavaa sydäntä, hän tunsi tarvetta saada puristaa jonkun povelleen ja ilmaista surunsa. Itku kuristi häntä kurkusta. Hän levitti kätensä ja vaipui Julienin rintaa vasten. Ja hän itki. Hämmästyneenä katseli Julien hänen hiuksiaan voimatta nähdä hänen kasvojaan, jotka Jeanne oli kätkenyt hänen povelleen.
Käytiin taisteluja naapurikylien kanssa, hänen veljensä tulivat haavotettuina kotia, vihollinen tunkeutui jopa Domremyynkin ja Jeannen täytyi paeta muutamiksi päiviksi kotoaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät