United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Alakuloisuus täyttää mielet ja...» Jatkoa ei ole, eikä sitä tarvitakaan. Kaukana täältä yksinäisen metsäjärven rannalla, niemen nenässä, missä on pienoinen mökki, puoleksi hankeen peitossa siellä tahtoisin olla.
Eikä se vielä siihen loppunutkaan, sillä on vielä jatkoa!» »Vielä jatkoa ?» huudahti Olavi hämmästyneenä, voimatta aavistaa mitenkä tyttö aikoi tarinansa lopettaa. »Niin», jatkoi kertoja, »sillä tyttö tuli nyt kuolemansa jälkeen taivaan portille. Ja siellä oli pyhä Pietari vastassa, niinkuin se aina on. 'Et sinä tänne pääse', sanoi Pietari, 'sillä sinulla on nuoruuden himon merkki rinnassasi!
Professorska, joka istuu ja suojelee silmiään tulelta? Naimi, joka heittelee risuja tuleen? Tuleeko hänelle juuri nyt, juuri seuraavana hetkenä tapahtumaan jotain erikoista? Onko jo tapahtunut, onko tämä jatkoa siihen, mitä jo on tapahtunut? Silloin hän näki kaksi miestä seisomassa porttihonkain alla kuin maasta nousseina ja tunsi heidät kohta kuvista, joita oli heistä nähnyt.
Anna Liisa siinä paistoi leipää, niin rupesi kärttämään, jotta menisit siitä nyt joutessasi vaikka ukko Hyvärisen luona käymään.» Jussi riemastui. Asia näytti rupeavan luistamaan itsestänsä. Hän mietti jatkoa, löysi sen ja sanoi: »Sinulla sitä ei ole vielä mitään hätää, kun on vielä oma Anna Liisa elossa.» »Onhan se siinä vielä ollut ... Anna Liisa.» Jussi Vatanen antoi tammalle ohjaksen periä.
»Tiedättekö», sanoi pastuurska Levon kuin lohduttavan varmalla äänellä, »ei ole vähintäkään pelkoa siitä, että Esteri rupeaisi lahkolaiseksi. Mutta...», keskeytti hän lauseensa pudistaen päätään arveluttavasti. Neiti Smarin odotti jatkoa henkeä pidättäen. »Esteri on yhä kiintynyt renkeihinsä.» Neiti Smarin ei tahtonut sitä uskoa. »Minä kerron teille muutaman tällaisen tapauksen.
Siinä alakerrassa oli pitkä kuvaus jostakin vallankumouksesta ... kertomus, joka oli jatkoa ja johon luvattiin jatkoa.
Ensimmäinen Osa». Kahdesta viimeisestä sanasta päättäen Juteini aikoi jatkaa »Kirjoituksiansa», mutta jatkoa ei moneen vuoteen tullutkaan. Hän eli siihen aikaan »leivättömyydessä», jonka takia ei voinut kustantaa kirjojensa painattamista.
Se oli kohteliaisuus, mutta se kuului kuin taisteluun vaatimukselta nuorukainen tiesi sen itse hyvin. »Onhan niitä!» tuli puutarhasta sillä äänellä kuin että minä olen valmis, odotan vain jatkoa. »Ajattelin pyytää yhtä niistä, muistoksi kulkijalle tuosta punaisesta metsäruusupensaasta. Ellei paljona pidetä?»
Täti istui mykkänä kuin suljettu kirja; Aatto nyykäytti rohkaisevaisesti päätänsä, Juhon katse rukoili. Hänen laulaessaan, astui kapteeni huoneesen. "Eikö tuo ole ihastuttavan kaunista kuulla?" kuiskasi hän. "Nyt täytyy minun keskeyttää", rouva Linde nousi tuoliltaan, "missä olet ollut, Linde?" "Teidän täytyy joskus antaa meidän kuulla jatkoa", sanoi Juho, mennessään nuoren tytön ohitse.
Mathieu katseli häntä vielä kerran ja sanoi anteeksiantavana kuin oikea optimisti: "Niin, hyvää jatkoa sitten, koska te nyt olette tyytyväinen. Onni tietää kyllä, mitä se tekee." Mutta Mathieu tunsi ahdistusta ajatellessaan luonnon vääryyksiä. Hän ajatteli Marianneaan, jota oli kohdannut suuri suru poikainsa jumalattoman riidan tähden.