Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Se, joka laskee kätensä olkapäälleni, on eräs tuttava suomalainen, jonka olen täällä joskus tavannut. Jahah, vai niin! No, mitä sinulle kuuluu? Hänen seuransa ei minua juuri erittäin huvita, eikä hänelle kuulu juuri mitään erityistä. Ei hän tiedä juuri enempää, kuin minkä sanomalehdetkin tietävät, että siellä kotona on uhkaavat ajat ja että aiotaan viedä omat postimerkit ja oma raha.
Alma Tapper, muista mitä neljännessä käskyssä Alma. Neiti Kortman. No, tuleeko siitä mitään? Alma. En voi sitä lukea, sisältö on semmoinen ettei Neiti Kortman. Jahah, luultavasti täydellinen rakkauden tunnustus. Se ei minua ollenkaan kummastuttaisi. Alma. Ei juuri päinvastoin Neiti Kortman. Lue vaan ilman verukkeita! Alma. Mutta jos johtajatar suuttuu Neiti Kortman.
Ha, ha, ha! Mutta saakeliko teissä rikeeraa? JUHANI. Minä kysyn teiltä yhtä paikkaa: Nouseeko siitä kruunun asia? NIMISMIES. Mistä? JUHANI. Hm. Siitä, siitä. NIMISMIES. Mistä, sinä takkutukkainen köntti? Mistä? JUHANI. Tuosta kärhämästä Tammiston kartanolla. NIMISMIES. Ahaa! se toispäiväinen leikki? Jahah! siitäpä nyt tahtoisin teille virkkaa jotain. JUHANI. Onko miestappoa tapahtunut?
Niin on, elkää huoliko siitä sen enempää ... mitäs joutavata ... sovitaan pois! Vai niin, vai olisi veli taipuvainen sovintooni Hm! Vai olisi veli taipuvainen sovintoon! Hm! Jahah! jahah! Se ilahuttaa minua.
Ja minä myös, sanoi Kaarina, ääni lämpimästi värähtäen. Tänne, tänne, pankaa turkkinne tänne! Pappa tulee...! Lauri seisoi sukkasillaan isänsä edessä, joka oli vetänyt ylleen pitkän virkatakkinsa. Hän tervehti ensin Anteroa, virallisesti ja kylmästi, eikä ollut ensin huomaavinaankaan Lauria, mutta ojensi sitten kuitenkin hänellekin kätensä. Jahah, vai niin, siinä sitä nyt siis ollaan...
Päivää!... Vai niin, sinä tahdot tavata minua?... Jahah, se Kuusiston juttu. Minullakin olisi ollut sinulle pientä asiaa... Huomenna? Uudella Seurahuoneella siis? Sopiiko? Paavo Kontio kiitti ja lupasi. Sitten oli hänellä hiukan keskusteltavaa apulaistensa kanssa, joista toisen täytyi huomenna mennä raastupaan.
Menin kammariin. Toverillani oli siellä jo kampsunsa koossa. Aikoiko hän todella lähteä? Hänen täytyi. Asiat vaativat. Olisi oikeastaan pitänyt lähteä jo eilen. Yön selkäänkö? Yöllä on rauhallisempi ajaa. Jahah, jahah, minä kai vielä jään. Jää sinä vain. Oli se nyt harmin paikka. Noo, mitäs siitä, sanoi hän pakotetun tyynesti. Sama se, kunhan sai otella. Sehän on pääasia.
Tee hyvin ja tule kanssani, niin näytän sinulle, mitä he uskaltavat. Parhaillaan vihkivät he uutta kirkkoaan Honkaniemessä, eikä siellä ole ainoastaan heränneitä, vaan myöskin suruttomia, ainakin puolet suruttomia. Tulkaa katsomaan, se olikin oikeastaan asiani... Kortit lakkasivat läiskämästä. Mitä sanot? Jahah, tämä alkaa huvittaa herroja? Mutta sehän on hävytöntä!
Eihän siitä saanut tulla suora syytöskirjelmä, mutta ei myöskään pelkkä rakkauden tunnustus. Hän jäljensi sen sitten, sulki kirjekuoret ja jätti ovenvartialle, jonka oli heti toimitettava toinen niistä postiin, toinen heti autonkuljettajan mukana Kontiolaan. Jahah! Tuossa tuokiossa! Sitten vasta hänellä oli aikaa hengähtää.
Ei tarvitse, ehti Jaakko Jaakon-Lauri siihen huomauttaa. Minulla odottaa oma kyytihevonen portin edessä. Jahah! Sen parempi! Ei tarvitse siis... Minun vieraani ovat puutarhassa. Susanna menee ja ilmoittaa minun lähdöstäni... Minä tulen takaisin vielä ennen iltaa. Paras, ettet lupaa mitään, päätteli Jaakko Jaakon-Lauri.
Päivän Sana
Muut Etsivät