United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mitä? en ole milloinkaan kuullut, että tyttäretkin maksavat rahaa; se on ihkasen uusi asetus, jonka sinä näyt keksineen. Mitähän siitä vielä tulee?" "Se, joka ei kylvä, Jäger, ei saa myöskään niittää."
Rouva Jäger huomasi, että miehensä täten vaan tahtoi viekoitella häntä antamaan varmaa neuvoa, voidakseen sitten syyttää häntä, jos ei koetus onnistuisi! Tänäänkin kapteeni taas mietiskeli ja selitti hänelle näitä asioita, kun he aivan äkkiarvaamatta näkivät voudin leveän reen ajavan portaitten eteen.
"Kun ajattelen, että hänen täytyy tehdä niin paljo työtä ja opettaa useampia tuntia päivässä, voidakseen tulla toimeen, en voi muuta kuin ihmetellä hänen tulista rohkeuttaan ja niin, minulla ei ole monta puolellani, en voi muuta kuin sydämmestäni toivoa hänelle onnea!" Rouva Jäger istui tuumailevana...
"Sen minä sanon, että yhtä suurella syyllä voit sanoa sillä olevan räkätautia takajaloissa... Jos et paremmin ymmärrä ihmisten parantamista kuin hevosten, niin en anna neljää äyriä koko tohtorin tutkinnostasi." ... "Se sinun Ruskeasi, Jäger! Kummallistapa ruokaa se syö. Eihän se toki mahtane pelkkiä seimenlastuja syödä?" ilkkui tohtori veitikkamaisella ivalla.
Se oli tietty, hän oli tottunut matkustamaan... "Mutta sinä et kärsi kumartua noin paljon, Jäger!" Kapteeni ojensi itsensä äkkiä suoraksi: "Luuletko Ison-Olan ymmärtävän niin paljo kuin voidella hevosen niskalyötöstä Riian palsamilla ... ja ymmärtävän ottaa sitä pulloa laukkuunsa. Jos en minä olisi taaskaan sitä muistanut, niin olisi Pikku-Musta ajettu pilalle.
Kirjoitit kerran muutamista pikkutytöistä ... ja poikasesta, joka oli kastettava." Samassa astuskeli Jörgen varsin reippaasti poikki lattian ja kumarsi parhaimman taitonsa mukaan, pyyhkäisten karheaa, keltaista tukkaansa, ikäänkuin lakkia pois silmiltään. "Mikä on nimesi?" "Jörgen Winnecken von Zittow Jäger." "Se oli vaikeaa! Sinä olet kaiketi aika vuorelaisveitikka, vai mitä?
"Mutta rakas Jäger!" sanoi äiti moittivalla äänellä. Kapteeni aukasi vieläkin yhden suuren, tiheään kirjoitetun postipaperin. "Tässä saat kuulla lisää; tämä on 23:lta päivältä Tammikuuta. "Ne rahat, jotka sain kotoa" "No, no"... "Larssonin laskuun meni" "Voit jättää lukematta koko tuo sivu", sanoi äiti päättäväisesti. "No niin! niin, niin pikku-asioita vaan kaikki nämä ... mutta tässä"...
Niin, se oli todellakin Rönnovilta! hänen loistava, sujuva käsi-alansa kaikenlaisine koukeroineen, jotka muistuttivat miehestä itsestä, kun hän komeana ja muhkeana kulki edestakaisin, kepeästi heiluttaen jalkojansa. "Herra kapteeni Petter Jäger! korkeasti kunnioitettu, vanhempi kumppanini ja ystäväni!
Me saavuimme sinne hyvissä ajoin ennen illallista!... Nuori rouva laittoi tuhannet terveiset; kävi eilen illalla tallissa hyväilemässä ja taputtelemassa Mustaa niinkuin jäähyväisiksi"... Rouva Jäger nousi ylös. "Tuolla ulkona on kynttilöitä tallilyhtyyn!" Iso-Ola meni jälleen pihalle. Ulkona, tallin-oven luona seisoi Pikku-Musta vielä valjaissa ja hirnui levottomasti.
Pitkän pöydän ylipäässä istui rouva Jäger parsineulalla ja rihmalla ommellen kääresylttyjä kokoon; muutamat akat ja Thea, valkoisina kuin enkelit, leikkelivät lihaa hienoa hakkelusta varten. Etempänä penkillä istui vasta kotiintullut Thinka ja täytti verellä tahratuilla käsillään suuresta kaukalosta punasmakkaraa.