Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Kreivi Horn jatkoi: Oli hetki semmoinenkin, jolloin tuon vanhan roomalaisen sanat sattuivat minuun kuin totuuden terävä miekka, seisoessani elämäni päämaalissa, ja minä kysyin itseltäni, olivatko keinoni aina olleet kaikista parhaat enkö ollut minäkin työskennellyt tyhjän, viheliäisen arvonimen vuoksi, joka tulisi olemaan hautakirjoitukseni.
Jätinkö patjan koskematta Roomaan, Rodunko puhtaan itseltäni kielsin Ja valituimman vaimon, tullakseni Ivaksi sulle, norkkoin vilkkujalle? CLEOPATRA. Hyväinen, ANTONIUS. Irstas olet ollut aina. Mut syntihin kun paadumme, oi, kurjaa! Jumalat viisaat meidät soentavat, Likaamme upottavat kirkkaan järjen, Meit' erheitämme jumaloimaan saavat, Ja nauravat, kun omaa kurjuuttamme Isottelemme.
Ja mitä varten? Näyttääkseen minulle, kuten hän sanoi, että minä olin vain neekerikoira! Minä kysyn teiltä, sanotteko niitä lakeja, jotka äidiltäni, sisaruksiltani ja minulta itseltäni ovat särkeneet sydämmen, sanotteko te niitä vielä nytkin minun isänmaani laeiksi. Minä vasta silloin saan isänmaan, kuin saavutan vapauteni, ja sen isänmaan lakeja minä myöskin tottelen.
Paras oppimisen aika on ohi, sanoin itselleni. Elämä, ehkä pitkäkin, on edessäni, työn halu syvällä sydämessä, mutta mahdollisuuksia ja valmistusta elämäntehtävään minkä verran? Näin kyselin itseltäni, ja kysellessäni kului aika. Silloin tapahtui taas käänne. Täti Kristiina kuoli.
Koivut olivat jo kellahtavia ja haavat seisoivat niin totisina, mutta sinä loistit niiden keskellä punaisin marjatertuin ja huusit minulle ei, ei, et sinä mitään huutanut, minä vaan sinut näin. Ja minä pysähdyin kuin ihmettä katsomaan ja kyselin itseltäni: sanonko minä hänelle jotakin, vai menenkö ohitse?» »Olisitko sinä mennyt ohitse...?»
Siihen tapaan minä olin saarnani kirjoittanut ja olin tyytyväinen siihen, mitä olin kirjoittanut. Uutta oli siinä mielestäni se, että niin peittelemättä puhuin elämänilon puolesta. Olinko minä oikeassa? tulin kysyneeksi itseltäni. Mutta miksen olisi ollut? kysyin taas. Olihan luontokin niin hilpeän ja iloisen näköinen tänään.
Mainitsemaanne onnea en tahdo teiltä kieltää enempää kuin itseltäni iloa saada omakohtaisesti kiittää teitä kohteliaisuudestanne... Mutta minä tarkoitan vaatteitanne, ja minun velvollisuuteni on lähettää ne teille takaisin. Olette hyvin ystävällinen... On hauska saada kerran tavata teidät... Missä te asutte, herraseni? kysyi tuntematon. Olen konttoristi Noran maatilalla, missä myöskin asustan.
"Hyvä, Sir", vastasi hän verkkaisella tavallansa, "siinä on enemmän, kuin mitä olen tottunut juomaan, mutta minä en voi kieltää itseltäni iloa haastella teidän kanssanne. Näyttää siltä kuin vasta eilis-päivänä minun olisi ollut kunnia hoitaa teitä tuhka-rupulissa. Te pääsitte siitä mainion hyvällä tavalla, Sir!" Minä kiitin häntä tästä kohteliaisuudesta ja tilasin toddyn, joka pian tuotiin.
Minä en ensinkään koettanut salata itseltäni, että rakastin häntä sydämestäni; mutta minä saatin itseni siihen vakuutukseen, että se nyt oli myöhäistä ja ettei kauan kestänyttä keskinäistä väliämme käynyt häiritseminen.
Minä en koskaan, en koskaan anna tämän kiusaajan viedä itseltäni omaa uskoani häneen! Vaikka hän lopettaisi minun ja minun kansakuntani, häneen kuitenkin turvaan! Hän täyttää lupauksensa. Hän siunaa kansaansa. Minä ylistän ja siunaan hänen pyhää nimeänsä, niin kauan kuin minä elän." "Ei ei! Hän tekee, mitä hän on sanonut.
Päivän Sana
Muut Etsivät