Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Enkä käsitä nytkään; mutta kun ei ollut ketään muuta, jonka kanssa voisi siitä puhua", lisäsi hän äänen väräyksellä, joka ennusti lähenevää itkua. "Kyllä minä voisin jonkun verran auttaa, jos vain sallisit, Miranda", vastasi Taavi epäröiden, "sillä hyvin minä tiedän, mitä hän tarvitsee." "No mitä?" kysyi impi.
Sérafine ajatteli heti sikiön ulosajoa, hän odotti muutamia päiviä, puhui sitten Reinen kanssa asiasta, mutta sai aikaan ainoastaan uuden kauhun purkauksen ja hysteeristä itkua.
TOPRA-HEIKKI. Niinpä minä teille nyt sanon, ettei tämä vetelehtiminen enää kelpaa. Meidän tulee ryhtyä toimeen, jos mieli jotakin aikaan saada. KUNNARI. Hyvä juttu! Minä olen mukana vaikka paikalla. MIKKO. Minä myös. Kun vaan ilmoitat mitä on tehtävä. TOPRA-HEIKKI. Joka haaralla rikkaat ahdistavat köyhiä. Ja köyhät seisovat vaan ristissä käsin ja pusertavat itkua. Ei kukaan auta, eikä neuvo.
Pitääkö minun siis välttämättä antaa rukkaset, että se asia saisi olla ratkaisematta? sanoi hän voimatta hillitä tuskastumisen itkua. Tietysti sanot: ei, jos et huoli minusta! sanoi Reinhold hermostuneesti. Ja niin loppui tämäkin lyhyt keskustelu siihen, että Helena läksi kesken pois. Taas katseli Reinhold hänen jälkeensä pimeään ja ajatteli tällä kertaa: "Se on jotenkin kummallinen tyttö.
Hän olisi suonut, että sisar olisi osoittanut enemmän ylpeyttä, enemmän itsenäisyyttä, eikä ainakaan noin nöyrästi ojentanut tuolle miehelle milloin voiastiaa, milloin leipää, jotka otettiin vastaan kiitosta sanomatta, niinkuin palvelijan kädestä. Illallisen jälkeen istuivat Antero ja Karoliina taas puutarhassa koivun alla, kun huoneen takaa pihalta alkoi kuulua itkua ja parkumista.
Molempain hetken ääneti oltua, lausui edellinen: "Tokkohan minusta vaan enää miestä tulee. Yhdentekevä tuo taitaneekin olla." "Minun oloni kumminkin on sinun tilaasi tukalampi," ja jälleen kuului katkeraa itkua. "Joko lähdet?" tiedusteli miehen ääni. "Lähden," kuului vastaus ja sitten lausuttiin: "Voi minua kurjaa, voi poloinen elämätäni!" "
Voi että hän saisi vajota maan alle! "Gunhild!" vanhus ärjäsi niin että Gunhild vavahti; hän kumartui alas ja puhkesi itkuun. "Vai niin", murisi vouti. "Sitäkö varten sinä lähetit minua hakemaan? Luuletkos, ett'en ole ennen nähnyt naisten itkua? No, ell'ei sinulla ole muuta sanottavaa, niin jätetään huomiseksi. Minun tahtoni tiedät." Vouti kääntyi ja tarttui oveen.
Mari koetti kiirehtiä lapsia, mutta Jussi jäi jo kohta oven eteen seisomaan, itkien ja valittain, eikä luvannut ennen lähteä, kuin löytäisi pienen kelkkansa. Viimein sen löydettyään, tahtoi hän sillä luistaa alamäkeä, mutta silloin pudotti hän toisen jalkineensa, ja taas alkoi itkua ja valitusta.
Rajan taaksi raapattihin. Mikä lie minusta nähty, Kuka kummanen katsottu, Kun ei naitu naapurihin Kopattu kotirikoille; Eikä Ouluhun otettu, Kuletettu Kuopiohon, Liperihin liikutettu, Saatettu Savon rajoille. Vietihin Wenäehelle, Rajan taaksi raapattihin, Joss' ei äiti ääntä kuule, Iso ei itkua tajua, Itikoissa itkeväni, Paarmoissa parahtavani.
"Merkillistä!" ajattelin minä, "luultavasti on hän vaipunut ajatuksiinsa jostakin syystä", ja äkkiä jäin minä ikäänkuin kivettyneenä seisomaan. Kuulin tukahdutettua itkua. Niinpä! Se ei ollut erehdys. Neito itki ja nyyhkyi tuon tuostakin. Jumalani! Sydämeni lakkasi sykkimästä. Ja niin kovin ujo olen minä naisia kohtaan, ... mutta se oli niin liikuttava hetki!
Päivän Sana
Muut Etsivät