Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. syyskuuta 2025
Sehän on sinun velvollisuutesi, oli hänen äitinsä hänelle sanonut, kun hän sille itkien valitti, sinähän olet siihen sitoutunut, olet antanut sanasi etkä voi ottaa sitä takaisin. Eikä se viime aikoina ollut tuntunutkaan niin raskaalta kuin alussa.
Tuolla juoksenteli epätoivon valtaan joutunut äiti hakien lapsiaan, tuolla taas etsiskelivät lapsiraukat vanhempiaan, kaikki itkien ja valittaen nähdessään vanhat, hauskat ja kodikkaat talonsa ja niiden mukana vähäiset talous- ja huonekalunsa, monen ainoa omaisuus, perustuksiaan myöten poroksi palaneen. Epätoivon ensimäisessä huumauksessa syytettiin englantilaisia koko onnettomuudesta.
"Eikö sinunkin mielestäsi, isä", sanoi rouva ääneen, "olisi parasta antaa kirje Thinkalle, että hän saisi miettiä asiaa huomis-aamuksi ... olihan tämä niin odottamatonta." "Tietysti, jos Thinka itse tahtoo!" kuului suuttunut vastaus, kun äiti seurasi tytärtään, sulkien hänet makuuhuoneesen... Koko illan istui Thinka siellä itkien pää tyynyyn painettuna...
Aumolassa Valpuri, kun Pilveiset olivat menneet, heittäysi itkien äitinsä syliin ja sanoi: "Pelastakaa lapsenne suurimmasta onnettomuudesta!" "Toinnu rakas lapseni", sanoi Helena ja silitteli Valpurin tukkaa. "Sinun parastasi minä tahdon ennen kaikkea. Mutta ikävä oli äskeinen kohtaus. Toivokaamme ajatustemme selviävän huomiseksi".
Mutta semmoista sai Leiv nähdä ja kuulla, niin pian kuin siihen kykeni. Ei hän ihan kaikkea niin tarkkaan ymmärtänyt; mutta luissaan hän tunsi, että jotain pahaa ja rumaa siinä oli. Ja hän rupesi sitä tuumimaan ja ajattelemaan, jotta tavallaan tuli täysikasvuiseksi ennen aikaansa. Kun Leiv oli kymmenvuotias, pantiin hänet kouluun. Ensi päivänä tuli hän itkien kotiin.
»Aurinko ei noustessansa Puhjetess' ei ruusunen Kaunihimpi, kuin on lempi Sytytetty ihmisen. Katselinhan aurinkoa Nousevaista Jehovan Sytytti se povessani Tulen sammumattoman. Kastelinhan ruusuani Aamuin, illoin itkien, Kunnes puhkes rintanani Täysi lemmen kukkanen. Nouse lempi, liehu liekki Polttavainen, puhtahin! Kuluttele kuonat kaikki Sydämmestä Esterin!»
Hän näki kivusta riutuneen äitinsä ja vaipui itkien polvillensa hänen vuoteensa ääreen. Samassa leski huudahti: »Minun Hiljani! Auttakaa, auttakaa! Käärme pistää häntä sydämmeen juuri sydämmeen sen myrkkyhammas puree. Voi, kun en pääse apuun!»
Samassa tuli Esra astuen sitä samaa tietä ja sanoi: "Ken on tämä nuori vaimo?" Ja kansa, joka ylt'ympärillä seisoi, vastasi itkien, että se oli Simrit, Banin vaimo, joka oli antanut omaisuutensa Herran huoneelle ja nyt lapsinensa oli lähdössä maanpakoon: Ja Esra kyseli edelleen.
Huomattuaan rouvansa tulevan alkoi Rosalie nyyhkyttää ja kätki epätoivosta väristen kasvonsa lakanoihin. Jeanne tahtoi suudella häntä, mutta hän ei antanut, vaan peittäytyi. Silloin tuli hoitaja ja paljasti hänen kasvonsa, ja nyt Rosalie myöntyi, yhä vielä itkien, vaikka hiljakseen. Liedessä paloi heikko valkea. Oli kylmä. Lapsi itki.
Katarina ei voinut sanaakaan vastaukseksi saada. Hän tuijotti vaan Gerdaan, niinkuin hän olisi katsellut lohduttavaa taivaan ilmiötä. Niin, se on kuten sanoin, jatkoi tämä. Etkö sinä tahdo seurata minua? Tyttö syöksyi ääneensä itkien hänen jalkoihinsa. Gerda nosti hänet ylös, pyyhkäsi lempeästi hyväillen hänen kaunista otsaansa ja sanoi: Lapsi raukka! Rauhoitu nyt ja laita kapineesi kuntoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät