Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
No, eipä nyt ole Elviiralla toivoa Karihaarasta. Onko se Sihvonen? SIHVONEN. Eikö Elviira ollut minua tuntea? ELVIIRA. Minkä vuoksi Sihvonen on minulle noin ylpistynyt? SIHVONEN. En minä ole Elviiralle ylpistynyt, en toki. Sanotaan päivää oikein kädestä pidellen. Ja istutaan tuohon arkulle. ELVIIRA. Hilmalleko Sihvonen on suuttunut? SIHVONEN. En minä suuttunut ole, mutta muuten ylpistynyt.
"Eikö istuta vähän!" kuuli Jaakko melkein kuiskaamalla sanottavan. "Istutaan vaan ja levähdetään vähän, eihän meidän aikamme ole vielä täpärällä", huokasi toinen ääni. Sen keskustelun perästä tulivat kuiskaajat aivan lähelle Jaakkoa ja istuivat mättäälle. Jaakko oli kallistunut pitkäkseen maahan, älytessään heidän lähenevän. "Mitä vainen nuot oikeastaan ovat?" ajatteli Jaakko.
Istutaan, hän sanoi, ja jutellaan. Arvaattehan, etten ole tänne turhan kautta tullut. Meidän on selittäydyttävä. Meidän? oli rouva Sorvi hämmästyvinään. Luulin, että te aiotte...? Luulen, jatkoi Antti lujasti, että meillä kummallakin on jotakin sanomista toisillemme. Hän viittasi, aivan kuin hän olisi ollut isäntä talossa, rouva Sorvia leposohvalle istumaan.
Ajatteles nyt kun näin istutaan ruuhessa keskellä tyynen järven selkää ja syödään evästä... Minkä arvoista tämän rinnalla olisi istua jonkun laivan kannella merellä tai jonkun varieteepöydän ääressä! Tässähän on tunnelmaa! Niin, sitähän tässä on, kyllä minä tämän nyt jo tajuan ja olihan se mulla jo hämäränä aavistuksena ennakoltakin.
Ja kuta loitommaksi puoliyön tuolle puolelle istutaan, sitä haavemaisemmiksi jutut kasvavat.
Helga sysäsi syrjään telineensä ja meni ulos. Hän oli ajatellut sen toisin. Hän ilmaisee sen vasta myöhemmin, vasta sitten, kun paalit on myöty ja saatu rahat ja niillä rakennettu tupa Kallelle ja Hannalle sinä päivänä, kun heidän huoneensa on valmis ja kun istutaan ja juodaan tuliaisia häiden jälkeen.
Niin, niin, mennään sitten täältä. Vasta kun oli ehditty kirkolle, sen suojaan, eikä pappilaa näkynyt, rauhoittui Karoliina, muuttui yht'äkkiä, sai silmiinsä riemastuneen ilmeen. Jumalan kiitos, voi, kuinka minun nyt yht'äkkiä on hyvä olla! Tuolla ne jo tulevat, istutaan tähän.
Merkillinen olet sinä, Helena, sanoi mamma, saavuttaen Helenan, joka malttamatta odottaa joutui aina edelle, et sinä yhtään huomaakaan, että tämä on viimeinen kerta. Sinä ajattelet ihan toisia, tunnusta. Johan on kaikki paikat katsottu. Istutaan, mamma. Tiedätkö, juuri tässä kävellessämme on minulle tullut ajatus, jonka ihan varmaan toteutan. Minä olen onnellinen, että tulin sitä ajatelleeksi.
Sisällisesti minussa on kylläkin tapahtunut pieni mullistus. Ah Jumala ! Se on vain hyväksi, rakas Rita. Siihen voit huoleti luottaa. Tämä sinun lopultakin täytyy heti kertoa meille. Kaikkityyni! Niin, istutaan mekin. Niin minä koetan kertoa. Miten parhaiten voin. Asta ottaa tuolin ja istuu Allmersin luo. No niin ?
»Istutaan vain täällä», sanoi Esteri, kun hämmästynyt Rautiainen alkoi pyydellä häntä sisälle. »Minun asiani on lyhyesti toimitettu.» Hän istahti reen laidalle Rautiaisen istuessa matalalla pölkyllä toisella puolen rekeä.
Päivän Sana
Muut Etsivät