Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Ei kiitoksia ... en minä enää. Tee nyt pois vain ... istutaan nyt tässä, kun kerran on päästy alkuun ... mutta missä se Elli on?
Kun semmoiseen illalla tullaan, viedään pyörät talliin, puhdistautaan pölystä, muutetaan kuivaa päälle, istutaan sitten runsaan ruokapöydän ääreen, maistellaan sitä ainaista viiniä, jutellaan isännän ja kaikkien muiden vieraiden kanssa myöhään yöhön, eikä muisteta tämän maailman murheita enemmän kuin entisajan maantieritari, joka oli lähtenyt liikkeelle, seikkailuretkille, tietämättä minne meni, kunhan vain meni niin pitkälle kuin tietä riitti.
Kylläpä tämä on korea... Tässähän on ... yksi ... kaksi ... kuusi... yhdeksän ... kaksitoista eriväristä tilkkua... Ei noin kaunisväristä kukkaroa ole vielä saanut kukaan poika... Tule nyt, istutaan vaikka tähän ison jyväsäkin päälle ja katsotaan tätä myllyä... No istuhan tähän. No. Niin... Katsohan nyt tätä myllyä... Eikö tää ole hyvä mylly? On.
Istutaan tänne niin koetan sitä selittää. Minä kuuntelen. MIILI. Katsos se koskee Berthaa. Bertha! Mitä tämä häntä liikuttaa. Hän on minun oma sisareni. HAMARI. No, mitäs sitten? Hän elää vielä. HAMARI. Niin, kyllä minun tietääkseni. Sinä olet kerran vannonut rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisessä, eikö niin? HAMARI. Kyllä. Mutta nythän me olemme laillisessa erossa. MIILI. Vaikka.
Hiljalleen laski juna asemalle, aivan tavallisella tavalla astuttiin alas vaunuista ja tultiin väkivirran mukana ulos, ja istutaan nyt tätä kirjoittamassa rauhallisessa pienessä huoneessa, ylhäällä Montmartren vuoren rinteellä. »Savo», syysk. 14, 17 ja 24 p:nä 1889. MUUTAMIA KUVIA PARIISIN MAAILMANN
Heti tultuansa ärjäsi hän: "Täälläpä istutaan ja kukaties lasketaan lukua meiltä saatavista isoista rikkauksista, mutta p le vieköön, niitä ei tulekaan, minä olen se mies, minä." Lukulan vanhukset eivät tienneet tuosta Iikan ja Annin välistä mitään, sentähden säikähtivät he kovin naapurinsa karkeasta käytöksestä.
Ei ne onneksi arvanneet matkan tarkoitusta, luulivat kai, että ne menevät kylille ja ovat matkan kulusta noin ikävän näköisiä. Päivä kului jo puoleen, mutta jo alkoi matkakin olla lopussa. Ilma selkeni pakkaseksi. Istutaan vielä tuossa, niin otat kakkua, eikö sinulla liene jo nälkä. Ei tuo hyvin. Poika oli taipuvainen. Anna Liisa aukaisi nyytin ja laittoi sille kakun käteen.
Juuri kun Katru oli saanut nuot iloiset tunteensa ilmi tuoduiksi, tuli Martti Rehkosen kanssa huoneesen. "Hyvää päivää, naapurit! Kahdenpa täällä istutaan", sanoi Rehkonen huoneesen tultuansa. "Käy istumaan! Mistä päin kulkemassa?" sanoi Kirri kohteliaasti vastaukseksi. "Kotoa päin.
Millä on olutseideli saatavana, millä tuutinki tehtävänä, mikä pyytää »pihviä», mikä vaatii vasikkata. Ja ruuan niinkuin juomankin ääressä istutaan siinä sitten eri ryhmissä ja rupatellaan. Talonpojat istuvat tavallisesti talonpoikain kanssa, porvarit porvarien ja papit pappien. Välistä, kun oikein hyvin sattuu, ei yhden pöydän ympärillä istu muita kuin hengen miehiä.
He kävelivät Ellin kanssa yhdessä, ja Olavi kulki heidän edellään välistä niin pitkän matkaa, ettei hän ollut näkyvissäkään. Mutta kun Johanna vihdoinkin oli heistä eronnut ja kääntynyt kotiinsa ja Olavi ei sittenkään muuttunut ystävällisemmäksi, ei Elli enää voinut sitä kestää. Kuulkaa, eikö istuta vähän, pyysi hän. Istutaan vain ... uuvuttaako teitä?
Päivän Sana
Muut Etsivät