Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
"Istuhan rauhassa ja lopeta atriasi!" sanoi Katri^ Pannen kätensä hänen käsivarrelleen ja pidättäen häntä paikallaan. "Anna lehmän ammua; kunhan syömme ensin, kyllä hänet sitte rauhoitan." Juhana istuutui jälleen ja katsoi kummastuen vaimoonsa.
Istuhan tähän viereeni! Minä tahtoisin vähän jutella kanssasi. Istu tähän vaan, samalle laudalle! Kas niin! Näin me istuimme ennen lapsina monta kertaa ... varsinkin Harjun koulumäellä, siellä Jätinkiven juurella muistatkos? Näin me silloin istuskelimme ja pakinoimme ... niin silloin ... ja sittemminkin ... niin, sittemminkin toisinaan, vaikka ei viimme aikoina.
Istuhan penkille johonkin kaupungin viileään ja varjokkaaseen puistoon, niin heti on edessäsi poikia, selässä eriskummainen sätös, ja jokainen sanoo: »skuuputsare!» tarkoittaen sillä että he maksua vastaan kiillottavat saappaasi.
Ota pian tuli, niin näet, ett'ei nyt maksa vaivaa riidellä minulle, sillä sääressä on syvä kirveenhaava." Sen kuultuaan hypähti Katri sukkelasti ylös, riensi kammariin, otti kaapista kynttilän, jota ani harvoin torpassa poltettiin, sai siihen heti tulen ja meni Juhanan luo. Kynttilän siirtäen vasempaan käteensä talutti hän miehensä sängyn luo ja sanoi: "Istuhan!
Minä luulin sinun koskeen juosseen ja ravasin rantoja pitkin, kunnes olin nääntyä. Sitä vaille, etten ruvennut haraamaan, ajattelin: kantänka, ei maks' vaivaa. No, istuhan sitten ja ota ryyppy kylmästä tultua. Tuo lasi, Otto! Ei ole talossa useampia kuin se yksi. Anna sitten kuppi. En minä välitä, sanoi Antero. Annettu, mikä tarjottu, sanoi Jaakko setä.
Lapset poistuivat, vaimo sylilapsen kanssa sulki oven. Minä luulin että kuka se on? Ja se olikin herra itse, sinä kultainen, sinä kaunokainen, puhui akka. Ettäs pistitkin jalkasi tämmöiseen tölliin. Voi sinua, hopean hohtava! Istuhan tänne, teidän ylhäisyytenne, tänne tuolille, puhui hän pyyhkien esiliinalla kangastuolia.
Näkyi selvästi, että pappa oli kertonut hänelle kaikki ja sanonut, ettei Helena usko. Kyllä, kyllä me toimeen tullaan, puhui rovasti vielä papan mentyäkin ja talutti Helenaa kädestä sisähuoneeseen. No, pikku neiti, istuhan tuohon noin, vanhaa ukkoa vastapäätä. Ei rovasti ollut lainkaan niin vanhan näkönen kuin sen ikäiset ovat.
Johannes oli huomaamattaan tarttunut häntä takinhihaan ja tuijotti häneen nyt niin oudolla ja mielipuolisella katseella, että Muttila kävi oikein levottomaksi hänen puolestaan. Istuhan toki! hän sanoi tyynesti ja laski alas erään käytävän-ikkunan edessä olevan sarananiekan tuolin. Istu! Pysythän tuskin pystyssä enää. Johannes istui koneellisesti. Hänestä tuntui heti helpommalta.
Ukki siveli partaansa ja näytti ajattelevan jotain hauskempaa kuin tavallisesti. Matti sai kahvin juoduksi ja aikoi mennä tupaan, mutta ukki kielsi, että istuhan vielä. Matti istui uudestaan. Sanon kuin sanonkin, alotti ukki. Ottopojan minä otin, vaan olisi tässä tyttökin tarpeeseen. Minä mielelläni olisin siitä huoletta... Sanon vieläkin: etkö ole ajatellut emäntää ottaa itsellesi?
Päivän Sana
Muut Etsivät