pysythän

Päivitetty: 11. toukokuuta 2025

Johannes oli huomaamattaan tarttunut häntä takinhihaan ja tuijotti häneen nyt niin oudolla ja mielipuolisella katseella, että Muttila kävi oikein levottomaksi hänen puolestaan. Istuhan toki! hän sanoi tyynesti ja laski alas erään käytävän-ikkunan edessä olevan sarananiekan tuolin. Istu! Pysythän tuskin pystyssä enää. Johannes istui koneellisesti. Hänestä tuntui heti helpommalta.

Eino Leino - Onnen orja