Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Kotia tultuaan isoäiti, irroittaen musfia kasvoistaan ja riisuen pönkkähameitaan, ilmoitti isoisälle häviön ja käski maksamaan. Isoisä vainaja, minkä verran muistan, oli isoäidin hovimestarin sukua.
Pieni hupakko ja kuitenkin isoäiti nousi vuoteessaan ja painoi kauniin pään rintaansa vasten ah, lapseni, lapsikultani, onnellisinta maailmassa on rakastaa ja olla rakastettu eikä mikään unelma ole kauniimpi kuin tämä todellisuus.
Häntä naurettiin, kuin veijaria, ja Kasanova muistelmissaan sanoo hänen olleen vakoojan; muutoin Saint-Germain'illa, huolimatta hänen salaperäisyydestään, oli kunnioitettava ulkomuoto ja seurassa oli hän herttainen mies. Isoäiti vieläkin rakastaa häntä kuin hullu ja suuttuu, jos hänestä puhutaan halveksivasti. Isoäiti tiesi, että Saint-Germainin käytettävänä oli suuria summia.
Mutta jos kuka on minulle käsittämätön, niin se on isoäitini, kreivitär Anna Fedorovna. "Kuinka? Mitä?" huudahtivat vieraat. En voi käsittää, jatkoi Tomski, miten hän voi olla punkteeraamatta. "Mitäs ihmeteltävää siinä on", sanoi Narumov, "että kahdeksankymmenen vanha isoäiti ei punkteeraa." Siis ette hänestä mitään tiedä? "Emme mitään, todellakin!" O, siis kuulkaa!
Ei, serkku hyvä, virkkoi isoäiti tuolla omituisella varmuudellaan, joka sopi hänelle niin hyvin ja joka saattoi olla aika tiukka silloin, kun hän oli tosissaan mutta nyt oli se leikkiä, sillä eukko ei mitenkään saanut itseään vakuutetuksi siitä, että välskärin kertomukset olisivat olleet tositarinoita, ei, serkku hyvä, älkää koettakokaan uskotella, että vanhemmasta Bertelsköldistä oli tullut se, miksi hän olisi voinut tulla ja miksi hänen oikeastaan olisi pitänyt tulla.
Mene sinä tiehesi ja varo kuuntelemasta toisen kerran, varoitteli isoäiti ankarasti. Tukkapöllysi saat tällä kertaa anteeksi. Jonathan katsoi ovelle, mutta ei liikahtanut paikoiltaan. Minä en uskalla mennä pimeän vinnin läpi, tunnusti hän vihdoin matalalla äänellä. Näytä hänelle tulta, Anna Sofia, jatkoi isoäiti.
Saatte sensijaan pelata pingpongia sehän on yhtä hauskaa!" Isoäiti hymyili ja nyökäytti lempeästi päätään, ja Gösta tiesi, että nyt ei vastaansanominen enää auttanut. Laahustavin askelin ja nyrpeän näköisenä lähti hän takaisin ruokasaliin. "Vanha, tuhma isoäiti", ajatteli hän mennessään, "pingpong, joka on niin ikävä peli..."
Isoäiti ojensi kätensä, veti lemmikkinsä luokseen, ja sanoi pahaa-ennustavasti hymyillen ja päätään pudistaen: "Enpä oikein usko, sillä nappulat ovat niin heikot ja isoisä varoo niitä niin kovin. Ajattelehan, jos joku niistä menisi rikki!" "Niin kyllä, mutta " "Mene kysymään isoisältä." Gösta kiiti pois kuin nuoli ja palasi parin sekunnin kuluttua takaisin,
Vaan kuule, John tohtori otti pojan syliinsä en minä näe yhtään ajajaa junalaiturilla enkä hevosia makasiinin luona, ajatteleppas jos isoäiti olisikin unohtanut kaikkityyni, jos hän ei olekaan muistanut, että nyt on jouluilta?
Mihinkä viimeksi lopetimme? kysyi vanha isoäiti, kun tavallinen seura taas oli koolla eräänä iltana joulun ja uudenvuoden välillä. Juhla oli tuonut niin paljon huolia, että toimeliaalle talonemännälle on suotava anteeksi, jos hän oli unohtanut menneet asiat nykyisten tähden.
Päivän Sana
Muut Etsivät