Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. elokuuta 2024
Isoäiti oli vaipunut ajatuksiinsa, ja välskäri luuli kai, että hän mietti, mikä oli ero Kustaa Aadolfin ja Fredrik I:n välillä. Mutta kun välskäri herkesi puhumasta, kysyi isoäiti yht'äkkiä: Tuo juttu ruhtinatar Julianasta oli kai sekin satua? Oliko hän todellakin aiottu Ruotsin kuningattareksi?
Anna ne minulle, Enni. Isoäiti tempasi ne käsiinsä ja melkein hyväillen pujotteli kuihtuneet sormensa kellastuneen silkin alle. Vanhat rakkaat kengät sanoi hän ne herättävät koko pitkän sarjan muistoja eloon. Vai niin!
Oikealla puolellaan oli hänellä ainoastaan E-kirjaimella merkitty kivi; se oli hänen tyttärensä Emerentia, Bertelsköldin isoäiti; vasemmalla puolella osoitti kolmas kirjaimilla L. L. merkitty kivi ensimmäisen Larssonin leposijaa.
No, no, sanoi vanha isoäiti, kun silloin tällöin katsahti kutomahuoneeseen ja asianymmärtävän silmällä tarkasteli rällin hienoutta, viisas mielensä malttelee, lapsoseni; eihän tässä jäniksenkään selässä ajettane; katso vaan, ettet kudo tautia keuhkoihisi.
Juuri silloin me lastenlapset jouduimme olemaan hänen kanssaan yhdessä melkein joka päivä ja pian muodostuikin isoäiti meille ikäänkuin keskipisteeksi, jonka ympärille me keräännyimme ja joka oli kuin johtava sielu kaikissa huvituksissamme.
Mutta, puuttui Anna Sofia vilkkaasti puheeseen, entäs se, kun kaikessa onnistuu. Ajatelkaapa sitä, isoäiti! Yhä kasvaa sen suvun mahtavuus, ja jos sormus kulkee isältä pojalle, niin tullaan kuudennessa polvessa kuninkaaksi! Nyt se on jo kolmannessa tai neljännessä polvessa Torsten Bertelsköldillä.
Tässä nyt siis päättyy huvinäytelmä naimisiin, mutta epäilen, tokko serkku pitää sitä iloisena ja opettavana. Ja kreivi Bernhard Bertelsköld, mitä on hänestä tullut? kysyi isoäiti, iloisena siitä, että sai keskeyttää aineen, joka alkoi käydä visaiseksi. Sen saamme nähdä kuudennesta kertomuksesta, vastasi välskäri.
LOTTA. Ajatteles, miten merkillinen päivä, isoäiti! Sinun syntymäpäiväsi!
Nuo vanhat kengät olivat vielä sievät ja niiden muodossa oli jotakin kokettia, mikä kiinnitti tytön huomion: Minä pidän näistä hän sanoi lopuksi. Piti niistä isoisäsikin lapseni isoäiti hymyili taas isoisä piti paljo näistä kengistä, luulenpa että nämä kaikkein ensiksi kiinnittivät hänen katseensa minuun. Ah isoisä!
Sellaiselta oli näyttänyt nuoruudessaan isoäiti, joka jankutuksineen ja haukkumisineen, kainalosauvoineen, liköörilaseineen ja nuuskarasioineen, kummitteli kammottavana ja noitamaisena nuoren miehen aikaisimpien muistojen joukossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät