Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Kreivitär Bertelsköldiä ei voitu saada vanhasta isästään eroamaan, ja koska kreivikin tarvitsi vielä levähtää täysin tervehtyäkseen, niin päätettiin, että vastanaineet toistaiseksi jäisivät Vaasaan. Vanha porvariskuningas ei kumminkaan kauan tarvinnut tyttärensä hellyyttä hyväkseen käyttää.
Juhana huomasi, että hänen isästään ei ollut hyvä nostaa kysymystä vanhan Jaakon läsnäollessa, hänellä kun oli oma ajatuksensa asiasta, jota ajatusta ei yksikään ihminen olisi voinut häivyttää tai edes lieventää; niinpä hän johti puheen toiselle tolalle, ja kohta oli vanha Jaakko taas sama herttainen, hyväntahtoinen mies kuin tavallisesti.
Ja hän kiskaisihe irti isästään, kietoi kätensä nuorukaisen kaulaan ja suuteli häntä. Jää hyvästi! sanoi hän. Ja nyt, isäni, nyt olen teidän. Tehkää minulle, mitä tahdotte. Kohta sen jälkeen kiiti reki pois Falkbyn kartanolta, ja kreivitär Bertelsköld seisoi siinä yksin kotiin palanneen poikansa kanssa. Vielä kerran me astumme presidentti, kreivi Torsten Bertelsköldin työhuoneeseen.
Kuka oli tuo nainen, joka ratsasti jäällä? Hovin Inkeri. Vai niin. Hyvästi nyt! Kyllä kohta tapaamme. Pentti kiiruhti matikka-avannoille ja Tuomas kotiaan kohti. Pentin sana »mullassa» kaikui hänen korvissaan. Pentti ei ollut virkkanut sanaakaan hänen isästään. Entä, jos hänkään ei enää elänyt. Heikki Sormuinen oli vanhoillaankin sama arvossa pidetty mies kuin nuorena ollessaan.
Yhdessä olivat he leikkineet, yhdessä kasvaneet, ja lopuksi kävivät he yhdessä rippikoulunsa. Sören rakensi tuvan, ja sinne he naimisiin mentyään muuttivat. Sörenin äiti oli kuollut, ja isästään hän ei mitään tiennyt, mutta äiti oli kasvattanut poikaansa hyvin, oli opettanut rehelliseksi ja raittiiksi työntekijäksi. Mitään raittiuslupausta ei Sören kuitenkaan ollut tehnyt.
Tuollainen kysymys, jonka tytär teki isästään, synnytti minussa melkein jotakin kauhun tapaista. Minusta tuntui, että isänsä on vielä pahempi ihminen kuin olin luullutkaan, jos hän on tuolla tavoin vaikuttanut läheimpään ympäristöönsäkin. "Vaiti-olonne on riittävä vastaus", sanoi hän, kun minä epäröin vastata.
HORATIO. Isästään paljon puhuu; viekkaaks sanoo Maailmaa; huokaa, rintojansa lyö; Vihasta kortta polkee; puolin lausein Ja sekavasti haastaa; tyhjää puheens' On vain, mut kuulija sen katkelmista Luo päätöksensä, mieltä niistä etsii, Sovittaa sanat omiin aatteisiinsa, Ja nyökkäys, liike, silmän-isku häneen Sen luulon tuo, ett' ajatust' on niissä, Ei tiedä mitä, mutta kovin pahaa.
Ja sitten hän alkoi tehdä selkoa suvustamme, sen laajuudesta ja isästään, joka alotti talon rakentamisen, sekä itsestään, joka keskeytti rakentamisen, se kun muka oli jumalatonta tuhlausta. Silloin päätin kertoa hänelle, mitä Jennet Clouston oli käskenyt sanomaan.
Näin oli asiain laita, kun saatiin kuulla uutisia Pällilästä. Vaimonsa kuoltua möi Matti omaisuutensa kahdelle kotona olevalle pojallensa. Vanhin poika, joka sai talon osakseen, otti hoitaakseen isäänsä. Se oli vaan suullisesti heidän kesken sovittu; vaan poika ei ollut se mies, joka olisi sanaansa syönyt, etenkin kun tässä oli kysymys hänen omasta isästään. Vaan asiat muuttuivat.
Tuossa ihanassa katseessa ilmestyi semmoinen syvä hellyys ja kiitollisuus isää kohtaan kaikesta tämän rakkaudesta ja huolenpidosta; ilmestyi semmoinen hehkuva rukous minun puoleeni, että minä kohtelisin hänen isäänsä lempeästi sisimmissäkin ajatuksissani enkä ankarasti tuomitsisi häntä; hän oli yhtä haavaa niin ylpeä isästään ja niin sydämestä kiintynyt häneen, vaan kuitenkin niin sääliväinen ja surullinen ja niin täynnä luottamusta minuun, että minäkin olisin samanlainen; ettei mikään hänen puheensa olisi selvemmin osoittanut hänen tunteitansa eikä kipeämmin koskenut minuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät