Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Virkku seisoi pilttuussaan ja sen tahmaskaiset karvat sekä kupeilla kuivettunut vaahto todistivat kovasta ajosta. "Isäntä on tainnut tulla yöllä, vaikk'emme sitä kuulleet", arveli Heikki, tervehtien Siveliniä. "Ei", vastasi Sivelin. "Isäntämme makaa kipeänä kaupungissa; mutta herra Kokka on tullut ja mennyt. Kohta saatte kuulla enemmän". Ja hän lähti menemään Hannulaan.
Meillä oli vaan kolmekymmentä virstaa jälellä Bugeneen jossa meidän isäntämme, joka kyyditsi meitä, sanoi olevansa tuttu. "Suomalaiset siellä ovat rikkaita ja kelpo ihmisiä", sanoi hän. Yksi vaikea paikka oli meillä kuljettavana, nimittäin puolen virstan pituinen suo, jossa hevoset toisinaan vajosivat niin syvään että muta nousi niiden selän yli.
Meidän oppaamme oli, kuten sitten saimme kuulla, edellispäiväisen isäntämme, linnan nykyisen omistajan, serkku. Samoin kuulimme että tällä jälkimäisellä myös on suuria kaivantoja Uraalin vuoristossa ja että hän kuuluu Venäjän vanhimpaan aateliin. Vanha kirkko, jota hyvin harvat kuuluvat saaneen kunnian nähdä, sisälsi hienoja maalauksia ja hopeakaluja, joka kaikki osoitti suurta rikkautta.
"Säästä kysymyksesi," katkaisi Gumprecht hänen puheensa, "tyttö on tyttö on lastenhoitajana meidän kappalaisella, jonka orpana, luutnantti Schlicks, lapsensa kuoltua heitti tämän hänen huostaansa. Tiedäthän, että meidän kummallinen isäntämme ei kärsi lapsia eikä vaimoja linnassaan, ja että kappalainen perheinensä asuu tuossa pikkuisessa rakennuksessa tuolla.
Ja päätä pudistellen sanokaamme, Kuin hautaan soittain isäntämme onnen: "Parempaa näimme". Hiukan kullekin. Vaikka puuttehessa, Surusta rikkaat ollaan erotessa. Ken tahtoisikaan saada rikkautta, Jos herjaa vain se tuo ja surkeutta? Ken olla onnen pilkkana? Tai elää Vain ystävyyden unelmissa? Nähdä Komean loistonsa vain maalattuna Kuin ystävien kaunisteltu joukko? Ah, herra parka!
Ah, se on tosi, minä olen ollut isäntämme luona. Hän suostui lopultakin vaikka ei ilman vaikeuksia siihen, että saamme kokonaan uuden katon. Oi, millainen se oli tuo Séguinin talo! Minä olin ihan hämmästyksissäni tultuani sieltä... Niin, kaiken tämän saat kuulla samalla kuin muutkin."
Myöhään syksyllä 1717 me matkustimme isäntämme kanssa Narvaan. Siellä tapasimme erään ruhnusaarelaisen jahdin. Tämän saaren asukkaat ovat ruotsalaista syntyperää, ja me teimme miehistön kanssa sopimuksen, että eräänä pimeänä yönä menisimme heidän alukseensa ja karkaisimme vankeudesta.
ROVASTI. toivotan minä teille onnea ja menestystä vastedeskin ja Herran siunausta ja Ja että me vielä monta, monta kertaa saisimme tilaisuuden yhtyä tämmöiseen viattomaan ja veljelliseen ajan viettoon tässä teidän kauniissa, hauskassa ja onnellisessa kodissanne. Eläköön, kauan eläköön kunnioitettava isäntämme Janne Pukkinen ja hänen herttainen puolisonsa Laura! Hurraa! VIERAAT. Hurraa!
Me olimme käskeneet isäntämme antaa viiniä ja virvokkeita runsaasti kulkea seuran seassa; mutta vaikka siellä oli monenlaisia sotamiehiä, hevosaasin-ajajia ja maanmiehiä, niin ei yksikään heistä liiaksi nautinnut.
Koko tämän ajan me syrjäiset istuimme maahan painuneina niistä kauheista asioista, jotka olivat vaaran-alaisina tässä keskustelussa; ja isäntämme katseli meitä ylpeästi, niinkuin jonkunlaisia terveellisen kammon ja ihmetyksen uhreja.
Päivän Sana
Muut Etsivät