Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Meitä kestittiin parhaalla mitä talo voi tarjota ja tarjoukset olivat kaikki suomalaiselle suulle soveltuvia, sillä isäntämme näytti kaikessa koettavan harrastaa sitä, että hänen elantonsa näyttäisi niin suomalaiselta kuin suinkin. Muissa taloissa, joissa pistäysimme, olivat olot tietysti paljoa yksinkertaisemmat.
Eikö kellään tuon Iloisen taiteen harjottajlllla ole laulua Itävallan arkkiherttuan, ruhtinaallisen isäntämme, ylistämiseksi?" Kolme ministreliä tunkeusi samalla haavaa esiin, kilvan laulaen ja harpuillansa soittaen.
Tämä arentikontrahti oli kestävä viisikymmentä vuotta, kuitenkin niin, että perillisillä olisi etuoikeus siihen. Läksimme sitten pari päivää sen jälkeen maalle isäntämme saattamina ja olimme hyvin tyytyväisiä muutokseen. Maatila, jonne tulimme, oli noin 10 engl. penikulman päässä Savannan kaupungista. Se oli joen rannalla, erittäin kauniilla paikalla.
Moni heistä oli mieltynyt lähenevään taisteluun, mutta se oli suureksi osaksi vaan sellaista mieltymystä, kuin pienten rahasummain veikan-panijoilla voi olla Derby-päivällä juuri kyllin tehdäksensä kilpa-ajoa hauskaksi; mutta ei kyllin tehdäksensä voittoa suureksi iloksi, tai tappiota suureksi huoleksi. "Meidän isäntämme on kipeän näköinen," sanoi Mivers kääntyen Kenelm'iin.
Mitä hän sanoi? »Hän oli uppiniskaisin jukuripää, mitä koskaan olen avannut,» niin hän suunnilleen puhui itsekseen. Tarkoittiko hän lääkäriä? Sitä en luule, sillä vähän ajan kuluttua tuli ulos hänkin ja käski meidän sulloa isäntämme liinavaatteet matkalaukkuun, koska kreivi matkustaisi. Danvikeniin? Niin, Danvikeniin. Ja hän matkusti? Hän matkusti. Näitkö hänen lähtönsä?
Isäntämme kohteli meitä enemmin vertaisinansa kuin orjina, seitsemän vuotta kesti sitä onnea. Silloin Henry kuoli keltaruttoon." Hän hengitti raskaasti ja näytti vaipuvan muistoihinsa. Vähän ajan päästä kertoi hän edelleen: "Minulla oli kaksi suloisen sievää lasta. Vanhempi oli poika Henry, isänsä kaima ja kuva. Hänellä oli isänsä silmät, isän korkea otsa ja ihmeen kaunis kiharapää.
Minä turvausin sinuun ja nämä herrat pyysivät minua juomaan." Näin puhuessaan Troussecaille osoitti noita kuutta nuorta, herttuan väreihin puettua aseenkantajaa. Yksi näistä puhui kaikkien puolesta: "Nimeni on Gerard ja minä kiitän teitä, että pelastitte meidän isäntämme, joka on meille rakas. Me juomme hänen terveiksensä. Ettekö tekin tahdo yhtyä tähän maljaan?"
He odottavat ja toivovat, että kirouksen tuomio kerran otetaan pois, vaikka he eivät tahdo tunnustaa Jesusta Messiaksekseen ja kuninkaakseen. Tämän toivonsa lausui isäntämme useita kertoja keskustellessaan meidän kanssamme. Eräs näistä Abraham'in jälkeisistä, nimeltä Jehosua Ben-Ari, antoi meille asunnon. Hän oli 35 vuoden vanha, oli ollut naimisissa kolme vuotta, mutta lasta ei hänellä ollut.
Ilolla ja kiitollisuudella muistan vielä päivällisiä, joilla olimme Greenwich'in puiston syrjässä eräässä englantilaisessa perheessä, jota täten sydämmellisesti tervehdän. Englantilainen isäntämme oli aikoinaan tuonut jalon puolisonsa Saksan sydämestä ja oli nähnyt sopivaksi toimittaa kosimisensa saksankielellä; hän oli siis oppinut saksaa, ennenkuin pyysi saksalaista neitoa vaimokseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät