Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !


Emännän, isännän ja Ellin verkkainen vuoropuhelu soveltui niin hyvin tähän kaikkeen, Olavi kuunteli sitä nyt mielellään ja otti siihen osaakin. Tuli aika mennä levolle. Renki kulki pihan poikki ja kiipesi tallin ylisille. Emäntä ilmoitti, että vieraille oli tehty tila toiselle toiseen aittaan ja vetäytyi vähän päästä lastensa luo pirttiin. Kohta katosi sinne isäntäkin.

"Pankaa nyt likoon, älkääkä olko niukat, kyllä wanhassa talossa wärkki piisaa. Noh, joka mies, niinkuin yksi=mies!" kehoitteli isäntä. "Kyllähän isäntäkin on lasin wäärti", sanoi maanmittarin apulainen, jonka teki mieli ryhtyä ensimäiseksi käsiksi tuohon mielijuomaansa, mutta ei kehdannut. "Onpa kahdenkin", sanoi isäntä.

Kun korento putosi hänen kädestään, yritti hän siepata lehtiraudan, joka oli maassa jalkojeni välissä, samalla kun isäntäkin yritti uudelleen käydä minuun käsiksi. Mutta annoin potkuja oikealle ja vasemmalle, niin että kumpikin heistä sai hyvänpäiväiset mustelmat muistokseen.

"Mitä tämä oikeastaan kaikki merkitsee?" kyseli hän tallustellessaan omilta ajatuksiltansa ja niin hän saapui Pynnölään, jossa väki paraikaa söi päivällistä, Leena ja isäntäkin muiden mukana isossa tuvassa. Taavetti istahti myöskin sanaakaan lausumatta pöytään ja alkoi syödä. "Mitä siellä pappilassa oli?" kysyi Leena uteliaana. "No, eipä erikoisia, sain vaan kirjeen Moskovasta." "Moskovasta!

Isäntäkin katsahti kenkiin ja aivan todellakin ne heiluivat. Arvasi hän, ettei ne sentään illalliseltaan heilu ja jatkoi hämmästymättä tointaan. "Pojat, nouskaa pois, nouskaa pois. Kalle, sinä myös. Alkakaa laittaa rekiä, päivän tultua pääsee heti lähtemään.

Nythän näytti tulevan sopiva ilma heinänteolle, jota juuri aiottiin alkaa. Hyvällä tuulella ollen hymyili nyt tuo muuten jörö ja harvapuheinen Ampialan isäntäkin. Tarkastaessaan taivaan merkkejä, tuli hän siihen päätökseen, että sade on mennyt pidemmäksi aikaa ohi, ja nythän siis sopii tehdä myöhään jääneitä talouden töitäkin.

Samaa mieltä oli isäntäkin sanoen: "Olis mennyt siksi aikaa päiväläiseksi johonkin taloon ja tehnyt työtä rehellisesti, niin olis saanut leipää itselleen ja perheelleen, eikä suinkaan silloin hänelle tämmöistä sallimusta olisi tapahtunut"... "Ei ne muuten siitä kontrapantin vedosta lakkaa, ennenkuin olisi laatia semmoinen kielto, joka niitä vähän peloittaisi.

Sen huomasi isäntäkin ja kaunis kerta hän otti minun mukaansa kaupunkiin ja etsi minulle paikan tähän." "Ja tässäkö on hyvä?" "Tässä on hyvä; sen parempaa ei köyhän poika tarvitse. Minä koetan opetella suutariksi, eikö tuota silläkin eläne." "Elää kait", sanoi Elsa ja läksi pois. Kotiin tultuansa kertoi Elsa mamselille: "Matti on Haneliuksella suutarin opissa."

Silloin veti Olli esille silkin ja sormuksen ja ojensi ne Leenalle. "Kiitoksia!" sanoi Leena, "Ai kuinka kauniita! Niin ihmeen kauniita!" "Mutta todellakin kauniita!" toisti isäntäkin. "Kyllä ne ovatkin!" sanoi Olli naurahdellen. Leena pani sormuksen sormeensa ja silkin päähänsä ja niin välähtelevä oli tuo silkki. Ihmeesti se Leenaa sievisti.

Tämä auttoi aivan kuin olisi kylmällä vedellä valellut. "No on, onkinhan tuota sentään vielä", sanoi isäntä ja lähti Kaisan kanssa pihaan astumaan. "Puolen tuhannen saappaathan siitä Punista tuli", sanoi Kaisa, "vaan kannattaa meidän kävellä niillä niin hyvin kuin köyhempien kolmen markan saappailla ja vielä paremmin." "Niin no, kyllä se ehkä..." sanoi isäntäkin, vaan ei vielä aivan varmasti.