Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Usein mainittu Matti sai edelläpuhuttuna "Köyrinjuhla"-yönä Ampialan saunassa ankaran sydämen poltteen, kaiketi siitä kauhusta ja kiihkosta, mikä silloin raivosi hänen luonnossaan, syystä kun viholliset tekivät moista julmuutta, eikä hän voinut päästä näitä nuijimaan. Uhkarohkeus ja arkuuden häpeä taistelivat hänessä niin ankarasti, jotta saattoivat hänen terveytensä vaaraan.
Varmaan on meidän kylä tulessa," sanoi Ampialan isäntä ja kynsi korvallisiaan. "Melkeinpä kyllä," myönsi Maunu-Matti. "Mutta mennäänpä katsomaan, ovatko ryssät, saakelit, siellä tuhojaan tekemässä." "Sepä on juuri peljättävä, ja sentähden sinne mennään," sanoi Huttulan Jussi terävästi. "Herra hallitkoon! Kuka sinne tohtii mennä," sinkasi neiti Karpelan, katsoen aavistavaisesti Jussiin.
Ampialan kartano oli laillaan hyvin rakennettu sen ajan mukaan, jolta tämä kertomuksemme on syntyään alkunsa saanut. Siinä siis oli: savupirtti, ja pihan takana vierastupa sekä sauna ja muita tarpeenmukaisia huoneita. Sitä paitsi oli talossa, luoteen puolella kartanoa, jonkun matkan päässä metsän rinteellä, riihikartano.
Miihkali vastasi: »Me purskahdimme nauramaan ja huusimme: kun kaikki selvenee, sinä et olekaan hullu.» Nuori sotamies, Ampialan poika: »Minä tahdon koetusta.» Monta ääntä: »Minä tulen kanssa. Koetetaanpas!» Antero: »Ja minä rupean sanan viejäksi. Joll'en minä saa kenraalia uskomaan venäläisten tulevan kuohuvana koskena, niin saatte hirttää minut.»
He eivät voineet edes ammutakaan tuota tuhkasta tullutta, mustaa ja veristä kummitusta, koska ei ollut heillä pyssyjä mukanaan tällä paikalla; ne olivat jääneet Ampialan pirttiin. Eipä kaukaa käynyt, ettei Jussikaan kammahtanut mutta tiesi kuitenkin sen, ettei hullummasti käy, kun Jumala sallii.
Miihkali kääntyi etelää kohti ja miehet seurasivat häntä Ampialan korkealle harjulle päin. Mutta eivätpä he ehtineet pitkälle, kun jo kasakoita ja jalkaväkeä syöksyi heidän päällensä. Vaikka suomalaiset sankarit olivatkin väsyneet ja liian vähälukuiset mahtavaan viholliseen verraten, pääsivät he taistelemalla kuitenkin rivien läpi, mutta siinäpä myöskin kaatui toinen toisensa jälkeen, niin että viimein olivat ainoastaan Härkmanin pojat ja Elias jäljellä. He koettivat paeta läheiseen torppaan, mutta siinä oli ainoastaan sauna säilynyt hävitykseltä; siihen he nyt pyrkivät. Viholliset ajoivat heitä takaa. Joka hetki oli kallis, mutta yht'äkkiä loppuivat Eliaksen voimat. Monesta haavasta vuotaen verta vaipui hän maahan, sanoen: »
Ennen on tämä miekka tekevä tehtävänsä, kuin minä annan heidän kuristaa nuoran kaulaani. Ei miehen sovi kuolla niinkuin sieluttoman koiran.» Sotamies-vanhus hymyili. »Niin, niin, Ampialan uljas poika! Katsokaas, kumppanit, hänen kasvoillansa on hymy vakavana kuin kesäaamun valo; hän ei pelkää kuolemaa.» Toinen sotamies lisäsi: »Minä tunsin isäsi.
Vaeltaja joskus vast'edes kulkiessaan ohitse ajattelee: Sankarit, jotka hautasivat aseveljensä, valitsivat vainajille hyvän paikan, kun asettivat heidät niin, että kotimaan kalliot suojelevat heidän asuntoaan pakkaselta ja myrskyltä ja turvaavat kukoistavaa turvetta, jonka alla vainajat uneksivat kansansa voitoista.» Ampialan poika sivalsi miekkansa sanoen: »Emme me kuole, me elämme.
Sotaherra Ehnberg sai surmansa pappilan Uoti-rengin pyssystä eräällä kunnaalla, kaakon puolella Keuruun kirkkoa, joka kunnas on saanut siitä nimekseen "Ehnbergin mäki." Tarullinen salo. Ampialan kylän sydänmaan syvyydessä löytyy synkän murroksen sisässä salo, jonka tarullisuus on huomiota ansaitseva.
Korkean Ampialan harjun rinteellä oli tähän aikaan talonpoikaistalon raunioita, jonka asujamet olivat jo ammoin paenneet sodan jaloista ja jonka poltetut kartanot ja hävitetyt viljelykset olivat yhtenä niistä tuhansista todistuksista, jotka puhuivat ajan kauhuista ja suruista.
Päivän Sana
Muut Etsivät