Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Nämät tyynnyttävät tiedot sain isältäni, ja täti Maria kertoi minulle sairaudestani. Hän oli nyt ollut luonani useita viikkoja, aina siitä päivästä, jolloin lapseni syntyi ja kuoli. Tämän voin vielä muistaa, mutta mitä sitte seurasi, isäni tulo, tiedot Fredrikiltä, sairauteni eri tilat, kaikesta tuosta en mitään tiennyt.
Kutsumatta kokoontui väki tupaan hartaushetkeä pitämään. Isäni istui virsikirja suurissa, karkeissa käsissään, jotka hän oli pannut ristiin pöydälle molempien kynttiläin väliin. Hän luki ensiksi rukouksen ja lauloi sitte virren, värssy värssyltä, ja ne meistä, jotka osasivat säveleen, yhtyivät vähitellen loppukertoon.
»Kuolihan se ... mahtoi kuolla säikäyksestä, vai liekö lyöntiäkin kuollut ... ja siitähän sitä on meidän Heikille surua ollut.» »No, on niitä jonkinlaisia jumalattomia, kun menevät pientä pentua lyömään, sanoi isäni.» »Minusta tuntui, kuin olisin murhan tehnyt. Eihän tuo ollut kuin koiran henki, joka meni, mutta ei se tapaus antanut minulle rauhaa vuosikausiin.
Minne? "Oletko nähnyt Jerusalmin porttia, uuden Jerusalmin kultaista porttia?" Niinhän kysyi pimeyden hetkellä isäni. Oletko nähnyt? "Autuaat ovat jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat". Sinä, kukkaseni, kultaseni siinä akkunan alla! Ilta lähenee, yö, lyhyt kesäinen yö on tulossa; ummista siis jo punalehtinen teräsi! Ummistathan sen jo.
Sekä piispa että isäni joutuivat hämilleen. He yrittivät ohjata keskustelua tyynemmille vesille; mutta Ernest avasi silmänsä, katsahti minuun ja hääti heidät pois. Hänen huulillaan oli ankara ilme, samoin hänen silmissään, eikä näkynyt niissä tällä kertaa naurunväreitä.
"Hienosti sateli lunta, kun kuusikymmentäviisi vuotta vanhan isäni ja Jussin kanssa lähdin tuota pahasisuista emokarhua lopettamaan. Muutamia satoja syliä siltä paikalta, mihin sen päivää ennen olimme jättäneet, emme enää verta jäliltä löytäneet.
"Voi minun poikani!" hän lausui ja purskahti itkuun. "Isäni", sanoi Julius, joka oli yhtä syvästi liikutettu, "minä tiesin koko ajan, että olit antanut anteeksi minulle."
"Oi, minä pyydän", sanoi hän epävakaisella äänellä, "kuinka te voitte tietää isäni on varmaankin sangen mielellään sitä salliva " Hän vaikeni, koska hänelle juuri silloin juohtui mieleen, että isänsä päinvastoin ei ollenkaan tahtonut, että kukaan pitäisi Weissenbachin puistoa omaan metsästysalueesensa kuuluvana.
Ja kun minä vietiin pois vankiuteen, tulivat isäni hautaan-saattajat minua vastaan; suru minua ja harmi sitä häpeää, jonka olin saattanut hänen kunniallisen nimensä yli, olivat lopettaneet hänen elon päivänsä." Leonardo keskeytyi tähän, sillä katumuksen kova kivistys ja omantunnon kalvaava nuhteleminen ottivat häneltä puheen-voiman.
"Mutta mitäs teen sitten, jos isäni huomaan varkaaksi," mietti onneton poika. "Mitäs muuta, kuin ilmoitan ruununmiehille, sillä enämpi tulee kuulla Jumalaa, kuin ihmisiä." Meyer saapui viimein illan suussa kotiin Sormulasta ja hänelle kertoi Jeriko Mustan-Heikin vieraissakäynnin ja esitykset.
Päivän Sana
Muut Etsivät