Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Iloissaan siitä, että tämä keskustelu keskeytyi, sillä hän tunsi prefektin itseään etevämmäksi, irvisteli Petros: "No, toivotan onnea sellaisen keskeytyksen vuoksi." "Niin, mutta itsellesi", sanoi Cethegus hymyillen ja meni ulos. "Saat vielä katua pilkkaasi, kopea mies", ajatteli bysanttilainen.
Rahat hän oli kuoresta kyllä ottanut, mutta kirjeen jättänyt koskematta. Ester lähti pois, sillä Arnold tahtoi lukea kirjeen. Omituiset väreilyt varjostelivat hänen kasvojaan lukiessa. Kirje oli pöydällä hänen edessään ja oikealla kädellä hän käänteli sen lehtiä sikäli, kun pääsi eteenpäin. Usein hän pysähtyikin pitkiksi ajoiksi, irvisteli, hymyili ja nauroi. Sitte taas luki.
Hän joi yksin, nauroi ja irvisteli, joi, kunnes nukkui istualleen. Hän heräsi vasta iltapäivällä. Arvi oli tullut hänen huoneeseensa postilaukku kainalossa ja katsoi nyt ihmeissään isäntäänsä, joka hieroi unta silmistään. Vähitellen muisti Arnold kaikki. Huone oli kamalan näköinen. Arvi, hyvä poika, auta minua. Vie ulos nuo roskat, hän sanoi peiliä osottaen.
Vihdoin aukeni ovi ja unisena astui Jolsan Matti huoneesen. "Sinä olet minua kauan odottanut" sanoi Konrad. "Oletko vielä sama mies kuin ennen?" "Melkeinpä, luulisin ainakin", vastasi tullut ja nauraa irvisteli rumasti. "Vaikka olisikin kysymys asioista, jotka tavallisesti saavat hellätunteisia vapisemaan?" "Vaikka! Mutta puhukaa suunne puhtaaksi, siitä saanen tietää, mitä tahdotte ehdoitella.
Vahdin luota se lensi taas ukon napille, ja tätä peliä se yhä pitkitti, ikäänkuin haluten oikein kiusata heitä kaikkia ja tehdä heistä pilaa. Kissa kehrää, koira murisee, ukko Swart mutisee, turilas surisee ja niin kului kokonaiset kolme tuntia. Kun nyt taas oli ukko Swartin vuoro ja hän irvisteli ja väänteli suutaan, astui hänen naapurinsa, ukko Witt, tupaan. »Päivää kans', naapuri!
"Juo veijari, niin vahvistut!" sanoi hän. Bård joi, mutta irvisteli pahasti; Judith-äiti nauroi. Ja kun Bård ymmärsi, että hän tuolla miehuuttaan näyttäisi, joi hän uudelleen, vaikka kirvelikin kaulassa ja viimein hän niin mieltyi puteliin, että rukoili äidiltä viinaa, niinkuin muut lapset sokuria rukoilevat. Judith-äiti nauroi ja ihmetteli pojan viisautta. Ja useimmiten hän sai mitä pyysi.
Nytpä taaskin oli maailmalle samoominen; mutta tällä hetkellä se oli enemmän kuin mureellista: köyhyys se oli, joka häntä vasten irvisteli, ja kun Pieter Dirksen tapasi jälleen perheensä, tunsi hän olevansa hävinnyt mies. Ja kuinka vanha mies kohtasi tämän rusentavan iskun? Mielinpä sen teille kertoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät