Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Mutta päästyään pois ihmisten näkyvistä piiloutui hän erään orjanruusupensaan peittoon ja alkoi tuijottaa tielle, mistä oli tuleva kuolleena tahi kuolevana tahi ehkäpä raajarikkoisena, ainiaaksi muodottomaksi muuttuneena se, jota hän vieläkin hurjan intohimoisesti rakasti. Ja kohta ajoivatkin hänen ohitsensa rattaat, joissa oli jotakin omituisennäköistä.
Hän laski kätensä Esterin vyötäisille ja painoi hänet itseään vasten, mutta ei kiihkeästi ja intohimoisesti kuin rakkauden syleilyyn, vaan sanomattomalla, lämpimällä hellyydellä, niinkuin silloin syleillään, kun kaksi ihmisolentoa solmeutuu toisiinsa ainaiseksi, erottamattomiksi. "Lähde, rakas poikani", sanoi hän vapisevin äänin, "lähde, minne tahdot ja haluat.
Nelma ilmoitti rouvalle aikeensa, ja sai torat: hänen olisi sopinut paremmin käydä kirkossa. Hän ei siis mennyt iltamiin ... ja lähti vanhan palvelijan kanssa kirkkoon. Mitä pappi puhui? Ei Nelma sellaista jaksanut kuunnella ... ja vielä ikävämpi hänellä oli kotona. Joutoaikoina teki hän itselleen vaatteita. Niitä hän näpräili intohimoisesti ... käytti niihin koko palkkansa.
Tuossa on joka tapauksessa paperi se on jotakin juuri teille murhaajan omakätisesti kirjottama.» Guestin silmät saivat eloa, ja hän istui heti intohimoisesti tutkimaan kirjettä. »Ei, sir » sanoi hän vihdoin. »Hullu hän ei ole. Mutta sepä vasta on kummallista käsialaa.» »Kirjeen kirjottaja oli myöskin, sen mukaan kuin olen saanut kuulla, mitä kummallisin ihminen», lisäsi juristi.
"Mutta salli minun tehdä yksi kysymys." Ja hänen säihkyvät silmänsä katsoivat intohimoisesti Valerian levollisia kasvoja. "Sinä olet kaunis ja viisas ja ylevä mutta sano minulle, rakastatko häntä nyt sinä voit hänet hylätä rakastatko häntä kuumalla, kaikki kuluttavalla, iki-mahtavalla hehkulla, rakastatko sinä häntä niinkuin "
Johanneksen päätä huimasi. Tuota sanaa hän oli peljännyt juuri. Ja samalla, kuinka hän tunsi tuota sanaa intohimoisesti toivoneensa ja ikävöineensä! Ja millä valkeudella se täyttikään hänet siinä silmänräpäyksessä! Nyt ei aurinko paistanut yksin Liisan silmistä enää.
Eräänä päivänä otti Jeanne Paulin käsivarrelleen ja lähti ulos kedolle. Hän katseli vuoroin poikaansa, vuoroin pitkin maantien vartta kasvavaa nurmea, joka oli kirjavanaan kukkasia, ja hänen mielensä täytti rajaton auvon tunne. Vähä väliä suuteli hän lastaan ja painoi häntä intohimoisesti povelleen.
Maailma jäljittelee taivaan Isää, *kuvansa mukaan* Teidät uudeks luo se; se muovaa, muuttaa, poistaa sekä lisää. *Valmiina* vihdoin jalustalle tuo se riemuiten Teidät: Kaavat täyttää hän! Hän henkii rauhaa kiven viileän! Kun lamput, kruunut luovat häneen valon, hän sopii koristeeksi koko talon! Tarttuu intohimoisesti hänen käteensä.
Ja hän tuli etehiseen ja heittäytyi nyyhkyttäen Eugenin kaulaan. Hänen sydämellinen hellyytensä huumasi Eugenin; hän painoi hänet intohimoisesti rintaansa vasten, mutta päästi hänet heti jälleen, säikähtäen omaa kiihkoaan. "Oi rakas Eugen", nyyhkytti Dora, "sano, että et enää että et enää ole vihainen minulle..." "En ... en ... en ... mutta nyt sinun täytyy mennä..." "Etkö ole pahoillasi?..."
Vielä viimeisen kerran hän tunsi Liisan hänelle täydellisesti, rajattomasti, intohimoisesti antautuvan ja elämän, pyhän, salaperäisen alku-elämän, kulkevan tulimyrskynä kautta koko olentonsa. Sitten oli kaikki lopussa! Sitten he eivät sanoneet enää toisilleen sanaakaan, vaan lähtivät samassa ajurissa asemalle, jossa Muttila jo odotti heitä. Asemalla tahtoi Johannes antaa Liisalle rahaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät