United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Siinä vasta ystävää, jos ystävistä puhutaan! No, totta puhuen, oikein ilahuttaa, kun katselee häntä!" "Hän on hyvin kaunis, eikö ole?" sanoin minä ja sydämeni innostui tästä ylistyksestä. "Kaunis!" huudahti Mr. Peggotty. "Hän on muodoltaan kuin kuin joku no, minä en tiedä, miksi häntä vertaisin. Hän on niin uljas!" "Niin! Se on juuri hänen luontonsa", lausuin minä.
»Kuule, Esa, se oli Jumalan voima, joka teitä esti ja teki tyhjäksi pahain aikomukset.» »Ei olisi ollut körttiläisille selkäsauna liiaksi», muistutti Lomppi syrjästä. Esa ei puhunut mitään, kuunteli vain huulet yhteen puristettuina. Suutari innostui vähitellen saarnaamaan ja puhumaan persoonallisesti Esasta.
Hyvän aikaa oli hän niin puuhaillut, kun paikalle saapui yhdeksänvuotias naapurimökin poika Esa, sankaniekka isohko läkkikannu kädessä pysähtyi ja tarkasteli tovin aikaa Oton puuhia äänettömänä. Viimein lausui Otto: Katsohan, Esa, kun se rimpuilee! Ja silloin kyyristyi Esakin, otti tikun ja ryhtyi yhteen puuhaan. Otto innostui: Katsohan kun se noilla jaloillaan rimpuilee... Voi, voi!
Sillä joka kerta kun hän tuli kouluun ja näki Sigridin, pisti häntä kuitenkin vanha muisto. Varsinkin silloin, kun Ellistä jonkun ajan kuluttua silloin tällöin alkoi näyttää, että Sigrid oli sama hyvä tyttö kuin ennenkin. Seuraavina vuosina innostui Elli lukemaan. Luki koulukirjoja ja oli niissä ensimmäinen. Mutta enemmän vielä hän luki muita.
Ja se on niin imehellistä niiden, innostui Jaakko Jaakonpoika sanomaan ja otti piipun suustaan, niin imehellistä, että vaikka olis omaisuutensa kuinka perinyt tai itse koonnut, niin ne pitävät sitä aivan niin kuin varastettuna ja väärin saatuna! Se on vähä imehellistä se.
Mutta siitä huolimatta sanon taas minä, että minua miellyttää tuo teidän suorapuheisuutenne. Vetäkää, vetäkää! Kohonne on veden alla! Olavi nosti järvestä suuren komean ahvenen, joka oli niellyt ongen syvälle kitasiinsa. Tämähän on hauskaa! innostui hän saatuaan taas uuden ahvenen. Meidän täytyy tulla usein tänne. Jos te ette vain kyllästy siihen yhtä pian kuin puutarhan hoitoonkin?
Asia oli kaikkialla, missä Kukkonen oli sen kertonut, herättänyt semmoista hämmästystä, että Kukkonen innostui siihen ja aina taloon tultuansa alotti puheen siitä. Nytkin hän ihmetteli: »Mikähän sille Kutsunvaaran Vataselle ja Murron Ihalaiselle tuli, kun ne lähtivät Ameriikkaan! Onkohan niille mitä ronkelia tapahtunut?»
Piru on sen muninut ihmisten päähän ja ihmiset hautovat sitä ja kaakattavat, ja toiset kotkottavatkin sen päältä ylpeästi, ja siitä ei kuitenkaan kanaa tule, vaikka kuin hautoisi, ja niin ei maailmassa olisi yhtään kanaa, jos ei oikea kukko ja kana omista tehtävistään ahkeraa huolta pitäisi.» »Minkätakia ei tule?» innostui mies. »Kun se on kivimuna.» Mies nauroi riemuissaan kuin lapsi.
Ja tuli kummallinen voimattomuus, semmoinen, ettei olisi tehnyt mieli sitä estää. Mutta tuuli puhalsi virkeästi, ylioppilas puhui ja innostui puhuessaan: Minä rakastan niin äärettömästi suuria, avaroita näköaloja!
»Niin on», vahvisti mestari reilusti ja innostui: »Kakstoista poikoo ja tytärtä on tällä pojalla... Niin jotta se on tämä Pietarj autuuven asiissa jo ihe Juakoppi!» Jäppinen katsoo häneen eikä tietysti nähnyt mitään. Toinen taisteli työnsä lomassa reilusti: »Juakoppi... Juakoppi on tää mestarj jo siinä menossa.»