Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Inkeri kätki kasvot käsiinsä, ja kyynel toisensa jälkeen vieri laihtuneiden sormien lomitse. Silloin tulivat Annaliisa ja Heikki juosten, kädet täynnä kukkasia. Tässä on äidille kukkia, huusivat he yhtaikaa. Ne ovat Sormulan pellon pientarelta. Siellä Pentti ja Paavo ovat aidan panossa. Minä löydän sinne tien jo aivan yksin, kertoi Annaliisa loistavin silmin.
Outo mahtaa asia olla, sanoi Inkeri. Istukaa hyvät herrat ja levähtäkää! Ja ellette pane pahaksenne vähäistä virvotusta matkalta tultuanne, niin tarjoisin teille maistaa oluttani...
"Hyvin Inkeri elävi: Viikkokaus' on häitä juotu, Toinen lahjoja laeltu, Kolmatta on kuoleteltu, Ei ole vihille saatu Kanssa Eerikki ritarin." Kanteletar III: 32. Klaus Kurki ja Elina rouva.
Silloin kohosi heidän rinnoistaan yhteinen huokaus, ja he ojensivat kätensä itään, isänmaan kaukaista rantaa kohti. Mutta Algernon Sidneyn miehistö hurrasi, heilutteli hattujaan ja nosti kapteeninsa käskystä Ruotsin lipun Hollannin lipun viereen. Tuossa pienessä ryhmässä olivat Vanloo, Agnes-rouva, Inkeri, Elli ja Aadolf Skytte. Vanloo oli noutanut Agnes-rouvan hänen turvapaikastaan Seelannista.
Inkeri, sillä hän se oli, ei näyttänyt kummastelevan, kainostelevan tahi olevan hyvillään tuon vieraan tulosta. Mitä haluatte, herra? kysyi hän kohteliaalla, vaan ei kehoittavalla äänellä ja hänen harmaansiintävät silmänsä kohtasivat ylpeällä järkähtymättömällä tyyneydellä Draken tutkivia katseita. Pyytäisin vettä juodakseni, jos sitä on raitista ja hyvää, lausui Sjövikin herra.
Viestini ei ole tuhoisa, vaan se on tähdellinen, eikä minun tee mieleni levätä, ennenkuin olen puhunut. Inkeri, teidän täytyy poistua tältä paikkakunnalta, teidän täytyy tyttärenne kanssa paeta sitä pelkoa, joka painaa teitä maahan, sitä vaaraa, joka todellakin uhkaa teitä. Mihin pitää minun paeta? Sanokaa vain mihin?
Inkeri nosti tyttärensä, otti häntä kädestä ja lähti sanaakaan sanomatta pois. Veräjän viereiselle penkille pani hän raamatun, jonka Svenonius käydessään oli unhottanut hänen tupaansa. Samassa tuokiossa talonrenki tuli renkituvasta ulos vanha väkipyssy kädessään. Hän nosti aseen silmälle ja tähtäsi poistuvaa Inkeriä. Seis, mies! huusi Svenonius. Mitä sinä teet?
Tahdotko totella minua, vai etkö?... Totta sanoen, Pekka, niin me, minä ja neiti, epäilemmekin että nuori herra menee juuri sinne... Inkerin luoko? Oletko hullu? Niin juuri, Inkerin luo. Mahdotonta. Ei ollenkaan mahdotonta. Inkeri on kauhea noita-akka ja hänellä on suuri vaikutusvalta ihmisten sydämiin.
Olen kyllin onnellinen, että voin hyljätä tarjoumuksenne, sanoi Inkeri arvokkaasti. Minä supistan tarpeeni vähiin, ja ainoat toiveeni tarkottavat tätä lasta...
On oikein ihmettä, miten paljon on ilmestynyt kasvavaa kansaa noista korven komeroista, joissa Karjalan kansan rippeet vuosikausia ovat olleet kätkössä. Vähän aikaa vielä katseltuaan lasten iloa lähtevät Pentti ja Inkeri pois. Leena menee kokon polttajien luo puhuttelemaan kylän lapsia. Jonkun ajan perästä koteutuvat kaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät