Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Näin istui vanha Inkeri vuosikausia lukkojen ja telkien takana tuomiotaan odottaen, kunnes hän nyt, tiesi kuinka, oli ruttotaudin häiriöiden aikana päässyt irti. Voi, voi sinua Turku! huusi akka vimmoissaan. Voi, voi sinua, kirottu kaupunki, joka, niinkuin Israel, olet polttanut profeettasi ja vetänyt tietäjäsi tuomioistuinten eteen ja heittänyt heidät virtaan ihmisten pilkaksi!
"Ole nyt kiltti tyttö, niin minä näytän sinulle jotakin kaunista," sanoi Inkeri, ja otti hyllyltä kuvaraamatun. Lailan silmät loistivat ihmettelemisestä ja hänen sydämensä sykki kiivaasti, kun hän näki kuvat. Siinä oli Abraham, Isak, Jaakob, Esau ja monta muuta, joista hän oli lukenut pienessä raamatun historiassaan.
Mutta Svenonius rypisti kulmakarvojaan, mutisi jotakin "nostetusta" rajuilmasta ja korotti sitten taas äänensä: Olen tullut tämän lain palvelijan saapuvilla ollessa kuulustelemaan sinua, Inkeri, sielusi tilan ja maallisen vaelluksesi puolesta, josta paljo pahaa kerrotaan.
Samassa tuokiossa Inkeri sattui katsahtamaan yhteen tuvan ikkunoista, ja oli hänestä, kuin olisi hän nähnyt ruudun toisella puolella kasvot. Joku on ikkunan takana ja katsoo sisään, sanoi hän. Missä? kysyi Aadolf. Tuossa... Inkeri osotti ikkunaan. Mutta samassa naama katosi. Aadolf riensi ulos, käväsi kerran tuvan ympäri, vaan ei nähnyt ketään.
Hän, jonka tahdotta ei varpunenkaan putoa maahan, ja ... minun isäni muisto, vastasi Inkeri, astui äitinsä makuuhuoneeseen ja sulki oven. Raivostuneena katsoi majuri hänen jälkeensä. Hän teki liikkeen ikäänkuin rynnätäkseen ovea kohti, josta Inkeri oli kadonnut. Mutta hän malttoi mielensä ja jupisi hammasta purren: Maltahan, ylpeä tyttö! Nöyrästi sinä vielä rukoilet armoa rakastetullesi.
Inkeri istuu vanhusten kanssa vähän matkan päässä ahon rinteellä. Ahon toisessa päässä nuoriso valmistaa kokkoa. Jo saadaan kokko syttymään ja siihen yhä risuja lisää kannetaan. Ka, hei! huutaa Paavo kokon parhaillaan palaessa. Hei, hei! kuuluu metsän rinteeltä. Naapuristosta tulee lapsia ottamaan osaa kokon polttoon.
Mutta nuoriso, Laila, Inkeri, Mellet ja Lind eivät menettele yhtä vakavasti. Näyttääpä siltä, kuin ei asiasta heidän kesken tulisi muuta kuin leikkiä ja kurintekoa. "Pyydäppäs minulle poro, Mellet", sanoi Inkeri, "minä koetan lypsää."
Kohta sen jälkeen Aadolf sai eräänä iltana Eerikin kautta tietää, että käräjät, joissa juttu noidiksi luultuja naisia vastaan tulisi esille, olivat alkaneet, ja että Inkeri ja Elli samana päivänä oli ruunun kyydillä saatettu sinne. Tästä tiedon saatuaan Aadolf heti kutsui luokseen isäntänsä, maksoi hänelle velkansa ja määräsi, että hänen hevosensa oli aamunkoitteessa oltava satuloituna.
Mutta Inkeri oli puoleksi tunnottomassa tilassa: hänen silmänsä olivat ummessa, ja vain jotkut hajanaiset sanat, joita pääsi hänen suustaan, osoittivat, ettei hän ollut vaipunut täydellisesti horroksiin. Ei, ei, minä olen syytön ... vannon Kristuksen haavain kautta... Herra armahda! Auta minua, auta minua!
"Hyvin Inkeri elävi: Viikkokaus' on häitä juotu, Toinen lahjoja laelta, Kolmasi on kuoletettu." Wiipurin linnan hävitys. Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Sukivi sotaoritta, Sorajouhta suorittavi, Sanovi sanalla tuolla, Lausui tuolla lausehella: "Et sie itkisi emoni, Välittäisi vaimo rukka! Jos mä jonne'ki menisin, Ruotsin rohkian tiloille, Suurille sotakeoille, Miehen tappotanterille."
Päivän Sana
Muut Etsivät