Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Minä en enää tahtonut nähdä niitä, en muistella vieraita, joitten tulo oli matkaan saattanut niin paljon mielipahaa ja herättänyt tuskallisia tunteita yksinäiseen, viattomaan sieluuni. Ilse ei lähtenyt huoneesta, ennenkuin näki minut vuoteella. Mutta ei edes nuorukainenkaan nuku, kun sydän on liikutettu ja täynnä pahoja aavistuksia.
Isani laihat, kuihtuneet posket punoittivat ja hänen katseensa oli niin epävakava, juuri kuin olisimme tavanneet hänet jotakin pahaa tekemästä. "Ei, ei!" vakuutti hän elävästi. "Olkaa huoletta rahat ovat Leonoren." "Ja tallennatteko ne huolellisesti? Ja säännöllisesti neljästi vuodessa " "Ei, Ilse, sitä minä en voi!" keskeytti isä oikein kauhistuneena.
Raha-asioihin en minä millään tavoin voi ryhtyä! Minun työni vie minulta kaiken aikani " "Olkaa huoleti, siihen kyllä saamme neuvoa, herra tohtori!" rauhoitti Ilse minulta ei jäänyt huomaamatta, että se suuresti rauhoitti häntä. "Mutta kuinka täällä nyt järestetään? Tuohon suureen huoneesen emme toki voi jäädä... Eihän täällä näy pesukaappia eikä muitakaan kaappia "
"Nyt juuri pitää sinun jäämän minun luokseni. Ilse, eikö tytöllä ole samankaltainen ääni kuin vaimo vainajallanikin? Eikö se ole yhtä hopeanheleä?... Minun luokseni täytyy lapsen jäädä, arolle hän ei enää saa palata, se on selvää!... Mutta Ilse hyvä, kuinka nyt tehdään?... Tämä ei edes ole minun oikea kotini; minä olen itse vieras tässä talossa, määrättömäksi ajaksi... Niin, kuinka nyt tehdään?"
"Näitten joukossa on monta korkolippua, joista ei enää saa rahaa; mutta velkasetelit ovat hyviä", sanoi hän laskien ne takaisin lippaasen. "Ja minäkö siis hoitaisin rahat?... Tahdotteko, että kasvut pannaan pääomaan?" "Niin, niin, säästäkää niin paljon kuin mahdollista!" kehoitti Ilse.
Talon päällä istui haikara, ja Ilse tummasilmäinen Ilse näytti minulle pienen elävän, jonka silkinhienolle karvalle minä epäileväisesti laskin käteni se oli naukuva kissanpoika... Ja kaikkialla oli päivänpaistetta ja lehdet suhisivat lakkaamatta aron yli rientävän tuoksuvan tuulen heiluttamana.
"Minä tahtoisin puhutella herra Claudiusta, ja tehän se olette?" Hän nyykäytti päätänsä tuskin huomattavasti hymyillen. Ja nyt alkoi Ilse toisen kerran kertomuksensa. Hän oli luultavasti oppinut sen ulkoa kuin pappi saarnansa; sillä suu kävi lakkaamatta kuin hyrrä ja hän puhui puhumistaan samassa järjestyksessä kuin neiti Fliednerinkin luona.
"Muumialla on perhettä tuo sievä olento on tohtori von Sassenin tytär " "Mahdotonta!" huudahti hän rajattomasti kummastuen. "No, mitä äärettömän kummallista siinä on?" vastasi Ilse tuimasti. "Luuletteko siis, ett'ei tyttö voi olla ylhäisten ihmisten lapsia, sen tähden ett'ei hänellä ole tuonkaltaista satulalointa yllänsä?" lausui hän osoittaen Charlotten somaa nuttua.
"Ah, Ilse, minä tahtoisin mielelläni heittäytyä keskelle kukkia, että ne peittäisivät minut!" riemuitsin minä. "Niin, sen sinä kyllä voisit," vastasi hän tuimasti ja katsoi sopivaksi pitää minua kiini hameesta. Suuressa puutarhassa oli sangen hiljaista, sillä paitsi mehiläisten lakkaamatonta suhinaa ei sieltä kuulunut mitään ääntä.
Ilse vaikeni silmänräpäykseksi, mutta jatkoi sitte rohkeasti: "Minulla ei muuten enää olekaan valtaa niitä antaa ne ovat katurakennuksen kassakaapissa ettehän te tahtoneet niitä tallettaa sentähden jätin minä ne herra Claudiukselle. Mutta hän ei ole mies, jonka kanssa saa menetellä mielensä mukaan, eikä hän ota tänään rahoja vastaan, huomenna antaaksensa ne jälleen pois."
Päivän Sana
Muut Etsivät