United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ettekö katso mahdolliseksi, täti, että kana on tuotu tänne maalta?" arvelin minä. "En tosiaan", vastasi tätini. "London'in kauppiasta ei huvittaisi myydä mitään, joka olisi, mitä hän väittää sen olevan". Minä en tohtinut vastustaa tätä ajatusta, vaan söin tätini suureksi mielihyväksi kunnon illallisen.
Minä olen halunnut teitä, niinkuin halutaan jotakin, joka samalla on kiusa ja riemu." "Kiusa", huudahti Selma ja veti kätensä pois. Tässä heitä keskeytettiin ja Selmaa loukkasi se, että Arvo sanoi häntä kiusaksi. Suuttumus unohtui kuitenkin, kuin ylioppilaat illallisen jälkeen rupeavat laulamaan.
Koko illallisen aikana Armo, Juliaan katsoessansa, aina ravisteli päätään, siten nuhdellaksensa häntä tuosta äärettömästä varomattomuudesta, että hän meni myöhään ulos ilman saaliansa.
"No, mitähän siitä vielä tuleekaan?" arveli mummo. "Häätpä tietenkin!" tuumi Liina. "Joutavia, vanha ihminen!" sanoi mummo. Hyvään aikaan ei kuulunut mitään sisään kutsumusta. Viimein tuli mamseli kyökkiin antamaan käskyjä Liinalle illallisen valmistuksessa; samalla hän suhasi jotakin Liinan korvaan, ja meni pois kyökistä. "Oo, eihän nyt kummempaa!" oli Liina ihmettelevinään.
Tulla ei avannut suutaan muuta kuin syödäkseen, mutta sitä hän teki perusteellisesti, toivoen seuraavana päivänä voivansa säästää sekä aamiaisen että illallisen, ja Lisbet, jolla oli vierustoverina pitkä, jäykkä nuorukainen "kauppaneuvos" neljännessä polvessa ei myöskään virkkanut mitään.
Viimein juolahti hänen mieleensä kysyä mestarilta lupaa mennä ulos kävelemään. Hän meni mestarin luo ja pyysi saada käydä vähän kaupungilla, vaikka hän oli matkustuksesta kyllin väsynyt, "Mene vaan, älä kumminkaan ole kauvan, illallisen aika tulee pian", lausui mestari. Taavetti meni ja käveli pitkin kapeata, mutkaista katua alas rantaan.
Illallisen jälkeen, ennen vieraitten lähtöä, nousi kauppaneuvos seisomaan ja lausui: "Hyvät ystävät! Minä olen puolisoni kanssa päättänyt tarjota tälle nuorukaiselle kodin kattoni alla; sillä en tiedä, mitenkä hänet muutoin palkitsisin. Olen mielistynyt häneen kuin omaan poikaani näinä muutamina hetkinä, mitkä meillä on ollut ilo nähdä häntä tässä seurassamme.
Pohjoinen taivaanranta alkoi käydä sekeesen illempana ja haavan lehtikään ei liikahtanut, niin tyyni oli nyt. "Lähdetään jo kotiin, nyt on niin kylmä", sanoi Mari. Kotiin he lähtivätkin ja sinne tultuansa virittivät he valkean takkaan ja lämmittivät kohmettuneita käsiänsä. Illallisen syötyänsä panivat he huolettomina maata ja pian nukkuivat he levolliseen uneen.
Samassa tuli myös äiti heitä vastaan, ja nyt he läksivät tupaan, johon Liisa oli valmistanut illallisen. Tupaan tultuansa Anni otti kainalostansa ison raamatun, jonka näytti vanhemmillensa, sanoen: »Katsokaa, mitä vanha rovastimme antoi minulle.» »Hyvä, hyvä», lausui isä. »Mutta muista, lapseni, että maa vaatii viljelijänsä, muutoin ei se hedelmää kanna, ja niin vaatii raamattukin.»
Vartija mietti hetkisen, sitten hän nousi hitaasti ja juhlallisesti: Se ei saata olla syntiä jos vapautan teidät. Ruotsia en saa enään palvella, enkä ole vielä mitään venäläisille luvannut, mutta teitä, joka olette kärsinyt molempien puolelta, teitä, joka olette saanut potkun palkaksenne, teitä tahdon auttaa matkaan. Suotte kai anteeksi, että tänään unohdin suuruksen ja eilen illallisen.