Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Humisevat tammen latvat kävivät punaisiksi ja kullanvärisiksi ja Dierkhofin pieni päänpuoleinen ikkuna rupesi kimeltämään. Ikäänkuin päihtyneenä horjui heinä raskaitten kastepisarain alla, mutta ruoho oli noussut jälleen siinä paikassa, missä mummo edellisenä iltana oli viimeisen kerran käynyt.
Makuuhuoneen ikkuna oli tuon hiljaisen kadun puolella ja siinä avautuvaa näköalaa rajoitti vanha keltaiseksi maalattu lauta-aita, jonka ylitse levittihe nyörinpunoja Paulsonin puutarhasta pistäyvät tuuheat oksat.
"Tyranni!" sanoi laulaja. Balkongilla oli nyt vaan kaksi henkilöä laulaja ja kaunis nainen. Ikkuna oli suljettu ja osaksi peitetty musliini-uutimella, mutta Kenelm taisi kuitenkin luoda silmäyksen huoneesen. Hän näki että huone, jota valaisi lamppu, joka seisoi keskilaattialla olevalla pöydällä, ja siellä täällä olevat kynttilät, oli komeasti sisustettu, mutta ei englantilaiseen tapaan.
Samalla puolella ikkuna. Ovi perällä ja oikeaan. Iltapäivä kevätkesällä. Viisi vuotta on kulunut. ENSIM
Ulkona oli hiljaista, sisässäkin voihkaminen hiljeni, ikkuna peitettiin. Yrjö odotti ja kuunteli. Aika tuntui kovin pitkältä. Lotta sieltä noin puolen tunnin kuluttua ensin ilmestyi. Noh? kysyi Yrjö ja teroitti silmänsä hänen harmaankarvaisiin kasvoihinsa. Terveisiä. Hän on lopettanut. Kuollut? Kuollut on niin. Ei ollut hänellä pitkää elon aikaa. Kuollut! Sanna kuollut!
Toisella seinällä ikkuna, jonka alla penkki ja hiukan etempänä pöytä. Hs-ss-ss-ss. Aa-aa-aa-aa, hs-aa-aa-aa. Käypä Maiju katsomassa, eikö isää jo näy. Hs-ss-ss-ss, hss-ss-ss-ss. »Nuku, nuku, nurmilintu, Väsy, väsy, västäräkki, Tee pellolle pesäsi, Kalliolle kartanosi.» Eihän siellä näy mitään, kun on pilkkoisten pimeä. SILJA. Olisit huutanut. Hs-ss-ss-ss. Hs-ss-ss-ss. Koskeeko sinuun, Ville?
Mutta se voi olla yhtä hyvin sopimaton, loukkaava, persoonallinen, liioiteltu. Ikkuna sälähtää rikki. HURMERINTA. Kas, kas! Nyt se särkee ikkunat! Esirippu KOLMAS N
Pian oli Tuulivaaran valkama taloineen näkymättömissä ja me matkustimme taas täydellisessä erämaassa. On niitä meilläkin autioita sydänmaan järviä ja asumattomia rantoja, mutta aina sentään jostain salmekkeesta vihertää niitty, kellertää pelto tai kiiltää kaukainen ikkuna. Täällä ei peninkulman matkalla näkynyt muuta kuin kivinientä kiviniemen takana, kalliosaarta kalliosaaren suojassa.
Lattia muistuttaa pitkien lokakuun sateiden liottamaa kylätietä ja kantapäihin juuttuu niin paksut likatierat, että on vaikea pysyä pystyssä. Ikkuna on läpinäkymättömässä jäässä ja kaljuilla seinillä kimaltelee suuret vesiherneet. Pahantuulisina, äreinä, päällä palttoot ja kaulassa paksut villahuivit tallustelemme me loassa kuin kaksi napaseudun karhua. Tavantakaa saa toverini raivonpuuskia.
Ja minä annoin hänen haamunsakin haihtua, ja hän suli pois, niinkuin illan viimeinen varjo sulaa sitä ympäröivään yöhön. Enkä muista siitä yöstä enää muuta kuin että seinällä vastapäätä oli ikkuna ja hämärä piha ja siellä joku valkoinen vaate. Aamulla ovat tunteet toiset, ja aurinko antaa uudet mielialat. On kulunut jo vuosia siitä päivästä, illasta ja yöstä.
Päivän Sana
Muut Etsivät