Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Puhelin heistä muutaman kanssa. Sellaisia naisia olisi hauska omistaa! Kuinka ikävät ovat sitä vastaan meidän naisemme! Ihanat, kuin täysikuu, posket kuin ruusut, silmät kuin tuli, mutta hengettömät, typerät, kuin kuvapatsaat! Allah, Allah! Noihin yksinkertaisiin olentoihin kyllästyy!"
Tässä oli nyt vaan pari selittäväistä muistutusta, ja niistä saattaa usein olla hyötyä vaikka ne ylimalkaan ovat ikävät niinkuin moni muukin, josta on hyötyä tässä maailmassa. Nyt tulee itse tarina. Se on lyhyt ja yksinkertainen. Oli eräs etukaupungeista, missä rakennushomman ylimysmielinen henki pitkällä laahimellaan ei vielä ollut lakaissut pois kaikkia rahvaan asumuksia tieltänsä.
Mutta niinkuin sananparsi vähän lystikkäästi sanoo: kaksi kukkoa ei samalla orrella laula, niin olen minäkin miettinyt että toinen meistä on tässä liikaa. Jos teidän kallis aikanne sen myöntää, niin ehkä sopisi teidän tulla luokseni iltapäivällä, niin saisimme suorittaa pois nuo pienet likviidit ja muut ikävät formaliteetit ennenkuin erotaan. Sopisiko? Neiti Kauppila. Loruja!
Ja ihmisistä, jotka vasta silloin rupeevat muita opettamaan, kuin itse ovat laanneet oppimasta, tulee tavallisesti julman ikävät opettajat. Minun mielestäni ei mikään opetus voi olla elävämpi ja vilkkaampi, kuin se, jonka opettaja itse eilen taikka tänäpänä on Kaikkivaltiaalta saanut.
Tosin heitä toisinaan petettiin, mutta heillä oli ihmeellinen kyky unohtaa sellaiset ikävät seikat ja seuraavana päivänä uskoa köyhistään taas yhtä hyvää kuin ennenkin.
Useimmilla englantilaisilla ja saksalaisilla kirjailijoilla on ollut elämässään kehitysjakso, jolloin he ovat olleet hänen vaikutteittensa alaisia. Emersonin asunnosta tuli pyhiinvaelluspaikka, kävijöitä oli Euroopasta asti. Cambridgen yliopisto, haluten sovittaa menneisyyden ikävät muistot, valitsi hänet kunniatohtoriksi.
Heillä oli kaikilla isänsä huoleton, hyväntahtoinen luonne, ja ankarat varoitukset ja ikävät kokemukset eivät voineet estää heitä yhä edelleenkin näkemästä elämää ruusunpunaisessa valossa. Lisbetin naimisiinmeno köyhän opettajan kanssa, jolla oli palkkaa 2,000 kruunua vuodessa, oli heistä kaunis idylli, jota eivät mistään hinnasta saaneet häiritä viisastelevat, epäilevät laskelmat.
Eipä tieä toinen toista, Tunne ei toinen toisen huolta; Eipä tieä yksikänä, Arvoa yheksänkänä, Tämän pääskyn päänsisusta, Tämän allin mielaloa, Mitä mielessä makaavi, Aivossa asuelevi. Kylä kyllinki sanovi, Naapuri naputtelevi, Elävän minun ilossa, Riemussa remuelevan Ikävät minun iloni, Riemut ratki raskahia.
Niissä hän kertoi yksinäisyyden hetkinä ikävät mielimurheensa ja kaipauksensa, ja surun raskaan käden alla nousi hellä, jalo tunne hänessä, mikä teki hänet vielä rakkaammaksi kuin koskaan ennen onnettomalle vaimolle.
»Se on nyt jo vanhentunut ja käytännöstä syrjäytynyt sana», selitti hänen isänsä. »Mikäli minä käsitän, merkitsi se aikoinaan henkilöä, joka teki toisten edestä erittäin ikävät ja vastenmieliset työt, ja oli sentähden halveksitussa asemassa. Eikö niin, herra West?»
Päivän Sana
Muut Etsivät