Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
"Oletteko mieletön, kuin suljette itsenne todelliseen, egyptiläiseen pimeyteen! ja kaiken tämän teette ainoastaan sentähden, että olette päässeet vapaaksi ikävästä nuhdesaarnaajasta! Te olette oikein hullu arkatuntoisuudessanne!"
Hän, Spolin, olisi vastedes ottava mahdollisimman tarkan selon tästä ikävästä asiasta eikä hänellä suinkaan olisi mitään sitä vastaan, että laiva heti kohta lähtisi purjehtimaan, jonka tähden hän ei myöskään tahtoisi läsnäolollaan tämän enemmän olla kenellekään vaivaksi, vaan hän toivotti kaikille onnellista matkaa.
Minulla olisi teidän kanssanne vähän puhumista eräästä eräästä ikävästä asiasta. PUMMI. No, mitä nyt? KALLE. Kun minun saappaani jäivät tuonne kaappiin. PUMMI. No, mitä sitten? KALLE. Nyt nekin tulivat takavarikkoon, vaikka ne eivät kuulukaan kauppiaalle. PUMMI. Mitä minä siihen voin?
Syntyi liikettä kokoontuneessa joukossa, mutta kukaan ei tohtinut poistua, ennenkuin porvariskuningas näki hyväksi lopettaa kokouksen. Tämä sattuma pelasti Esterin ikävästä pulasta, niin ettei hänen tarvinnut istuvan oikeuden edessä nousta kapinaan yksinvaltaista isäänsä vastaan eikä kaikkien kuullen antaa orpanalleen rukkasia.
Nämä mietelmät puhkesivat hiljaiseen uikutukseen, joka kävi sitä äänekkäämmäksi, mitä kauemmin sitä kesti ja mitä kipeämmäksi tuo kurniva tunne tuntui kasvavan sydänalassani. Epäilemättä olin usein ennenkin samoin uikuttanut, en kuitenkaan nälästä, vaan ikävästä, joka sekin kyllä saattoi kehittyä himmeästi aavistelevassa sielussani yhtä hiukaisevaksi.
Alma sitä suri, eikä uskaltanut paljon ajatellakaan kevättä, jolloin hän tulisi olemaan yksin kotona, eroitettuna miehestään niin pitkän pitkäksi aikaa. Hän olikin itkenyt, kun sai sen tietää, ja itkenyt vielä enemmän nähdessään kuinka suurella innolla John alkoi siihen valmistautua. Ei ainoata sanaa kaipauksesta, erosta, ikävästä. Ei ainoatakaan! Alma oli siitä syvästi loukkaantunut.
Mennyt aika jo oli sen kanssa menetellyt niinkuin se tahtoi, ei huolinut ensinkään vastaväitöksistä. Suljettu ilma ynnä ummehtunut haju ja jyrisevä kolina, joka kuului ylhäältä kaduilta, soveltui, eroten jokapäiväisen elämän ikävästä yhtäläisyydestä, hyvin yhteen kauniin Margueriten kanssa, joka teki vastarintaa molemmille kaitsijoillensa.
Onko ne laskeneet? kysyi emäntä totisena. En minä sitä kuullut, mutta sepä nyt on sama, pois se pitää muuttaa. Ei nuo liene laskeneet, rauhoitti emäntä, ja kyllä se Maija ei laske, varsinkaan sitten, kun varoitetaan. Antaa nyt vielä olla siltään, niille tulee ikävä, niin Anna Liisalle kuin piioillekin. Vaan minä en anna olla, tiristeli Malinen. Minä vähät piikain ikävästä.
Hyvää huomenta, herra Rastas. Te tulitte kuin pelastuksen enkeli. Olin juuri kuolla ikävästä. Martha kulta, menkää keittämään kahvia, oikein hyvää kahvia, kirkkaasen kaivoveteen, ei sumppiin. MARTHA. Ja mitä leipää? MAIJU. Parasta mitä löydätte Suoniosta, ja monta lajia. MARTHA. Hyvä! TEUVO. Vai on teillä ollut ikävä? MAIJU. Kauheasti! En ole tiennyt mitä tehdä.
Sieltä kirjoitti hän kirjeitä, joissa varsin suuttuneena kertoi tomusta, kuumuudesta, ikävästä ja tiesi mistä. Kasvi-opista ei hän sanaakaan maininnut. Liisin tila pysyi kesän kuluessa aina yhtäläisenä, ja Armo piti yhä edelleenkin rintani sekä alakuloisuuteni paranemiseksi maidon-juomista hyvin tarpeellisena.
Päivän Sana
Muut Etsivät