United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta silloinhan elää itsekin sen uuden elämän mukana, elää sen mukana ijankaikkisesti... Oi, miten suurelta ja ihmeelliseltä se hänestä tuntui... Hän ja Eugen elivät näissä neljässä pienessä olennossa ... kaikki, kaikki heissä oli vain häntä ja Eugenia... Ja kun Eugen ja hän kerran kuolevat, jatkuu heidän elämänsä heidän lapsissaan... Ja kun nämä tulevat suuriksi ja saavat omia pieniä lapsia yhäti elävät Eugen ja Dora uuden elämän mukana... Oi, elämä ... ihmeellinen, ihana elämä loputtomine, äärettöminä näköaloinesi!
Kiitetty olkoon Hänen nimensä ijankaikkisesti! Toverieni avulla veneesen päästyäni sain, kumma kyllä, ikään kuin uusia voimia, vaikka ne muutama hetki takaperin olin luullut jo perin loppuneen.
Mutta eräänä päivänä, kun olin hänet melkein kokonansa unhoittanut, ilmoitti hän taaskin hirmuisen läsnäolonsa ja muistutti minulle kauheata valaansa, joka huulilla hän oli kuollut, nimittäin, ei koskaan antaa minulle anteeksi, vaan vainota ijankaikkisesti."
Tuhlaajapoik' oon onneton; Mun turhuus saanut paulaans' on, Mutt' siitä tahdon päästä, Ja taivaan' Mä aikahan En jätä epätietoisaan. Torger oli vähällä tukehtua; kaikki rupesi kääntymään ympäri. Hoiperrellen tuli hän kotiin ja pani heti maata. Polta minun viuluni, Kari, polta se, sanon minä, muuten minä tulen palamaan ijankaikkisesti.
Kuului ainoastaan nukkuvan, ijankaikkisesti hedelmällisen maan syvät hengähdykset. Mutta tänä lepohetkenäkin kuohuili elämä, leveni yöllisten himojen virtana, joka sai kasvit, metsät ja joet vapisemaan rakkaudesta unessaankin.
Muista rikasta miestä ja Latsarusta... Mitä siitä, jos me nyt täällä lyhyen aikaa kärsimme, kun sitten pääsemme taivaalliseen iloon, jota ijankaikkisesti kestää. Mutta Kalle herra saa, silloin vuorostaan kärsiä helvetin loppumatonta tuskaa ja vaivaa... Siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys, sanotaan sanassa... Yrjö herkesi nyyhkyttämästä ja kuunteli.
Pappi pudisti päätänsä, hän arvasi onnettoman nuorukaisen ajatuksen. "Siihen, mikä on tapahtunut, ei voi kukaan mitään, sinä olet häntä hakenut, ja hän haki sinua, te ette löytäneet toisianne oikeassa ajassa, eikä mitään sovintoa saatu toimeen, nyt saat sopia kuolleen kanssa mutta Jumala, joka elää ijankaikkisesti, ottaa sen vastaan muista se!
PATRIK. Yksi sana vielä, Max, ja miekkani tukitsee sun kitas ijankaikkisesti. MAX. Olkaat häntä tukistamatta. PATRIK. Haa! FUCHS. Anna hänen tukistaa; hän syököön sen tukan, sen valkean tukan. ANTON. Käykäät pois, mun rakkaat veljeni, minä rukoilen. MAX. Sinusta olen aina pitänyt, sinusta ja Pikku-Hermannista. Olis minulla tyttäriä, niin teidät kohta valitsisin vävykseni.
ASSESSORI. Tuon itsemurhaajan tähden tahdot sinä tehdä itsesi ja minut onnettomaksi! HANNA. Meidän onnemme ei voi hänen haudallansa kukoistaa. ASSESSORI. Minä rukoilen sinua, ota aikaa ajatellaksesi ja tyyntyäksesi. HANNA. Minun ajatusaikani kestää ijankaikkisesti. Sen rangaistuksen olemme molemmat hyvin ansainneet. ASSESSORI, Rangaistuksen?
Hän muistakoon teitä ijänkaikkisesti armollaan, niin totta kuin teidän sankarimaineennekin elää täällä maan päällä! Amen." Vaarallinen vala. Aika kului kaikkine muutoksineen ja tapahtumineen. Paljon olivat jo olot muuttuneet täällä ennenkuin kirkkoherra Herpman heitti kuoleman kautta, vuonna 1729, viimeisen kerran Keuruun. Oli muuan kesä-ilta, Herpmanin viimeisinä täälläolo-vuosina.