Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Onnettomuusuhrien kova kohtalo oli häntä niin järkyttänyt, että hän oli kuin suunniltaan. Hannan posket hehkuivat, ja silmät loistivat. Iisakki huomasi vasta nyt, että hän oli muuttanut pukua ja vetänyt jalkaansa varsikengät, joita hänen oli kesäisin tapana pitää, kun huvikseen lautalla huristi kosken alle. "Aiotko mukaan?" Iisakki kalpeni. "Aion.
Tällä kohtaa tahtoi setä Iisakkia hänen vaimonsa keskeyttää vastaväitteellään, mutta Iisakki tokaisi, että: Tekin naiset jos olisitte viinan arvon ajoissa ymmärtäneet, olis nais-asia tänäkin päivänä edistyneemmällä kannalla kuin se nyt on! Hän huomautti, miten Intiassa ja Kiinassa on edistys pysähtynyt, kun siellä ei viinoja ymmärretä. Tietysti täytyi vaimon vaieta. Ja Iisakki jatkoi.
Mitä isä sanoisi? Isä oli viikko sitten sanonut, että hän Koskenalustan Antista toivoi kelpo perämiestä. "Se Koskenalustan Antti-poika on mielestäni rohkea ja tarkkasilmäinen", kuuli Hanna isän sanovan. "Hänestä minä uskon perämiehen tulevan." "Koskenalustan Antistako?" ihmetteli Heikki. "Niin", vakuutti Iisakki. "Minä olen nähnyt, että hän on hyvin hoksaava koskella."
Heissä sisäinen raakuus vaan kietoo yllensä tekopyhyyden siistin manttelin, jolla kopeilee ja tuomitsee toisin ajattelevia, tuumaili setä Iisakki, omaa kantaansa pönkittäen. Hän päätti vakavasti edelleenkin aina väliaikojen kuluttua tutkia oman luonteensa kehittymistä. Hän tahtoi päästä selville eteenkö vai taakse, hyväänkö vai pahaan päin oli matkalla.
Oli kirkas päivä, ja etelänpuolisista ikkunoista paistoi aurinko kuin riemuiten suuren pirtin lattialle. Iisakki istui tavallisella paikallaan raamattua lukien, Hanna hommaili jotakin karsinan puolella, ja talossa oli muuten talvisen pakkassunnuntain jäykkä jykevä rauha. Palvelusväki oli mennyt kylälle, niin ettei ollut muita kotona kuin isäntä ja Hanna.
"Sitä en tiedä", selitti Juhani. "Mutta terveisiä lähettäessään hän oli maininnut, että ne voivat olla hänen viimeisensä. Isälle oli lisäksi pyyntö tulla heti hänen luokseen. Hänellä olisi paljon puhumista." "No mitä isäsi?" kysyi Iisakki vilkkaammin. "Viime yönä isä läksi ja käski tänne viemään Kero-Pietin terveiset." Juhani oli istunut penkille ja pyyhki hikeä otsaltaan.
"Kuinka lienee käynyt Heikin?" sanoi Iisakki, kun Hanna ehti hänen viereensä. "Kaiketi pääsi hengissä kosken alle, sillä yksi lautan pohja näytti olevan eheänä." Isä ja tytär katsoivat samalla toisiaan silmiin, ja tuntui siltä kuin kumpikin ymmärtäisi toisensa ajatukset. "Minä lähden mukaan", sanoi Hanna varmalla äänellä. "Minä teen mitä voin... Tällä kertaa elä lähde!" vastasi Iisakki.
"Niin on ollut rohkea Iisakkikin... Olisipa pojaksi syntynyt tämä Hanna, niin jo olisi Korpikoskessa mainio perämies..." "Niin olisi... Mutta kuka nyt lautat laskee, kun Heikki hukkui eikä Iisakki enää lähde perämieheksi?" arveli joku.
Joskus se tuntuu mahdottomalta, ja taas toisin vuoroin on asia mielestäni aivan selvä", sanoi Iisakki huoaten. "Semmoista on minunkin mielessäni", tunnusti Hanna. "Joskus uskon, joskus en." "Yhtä minä ajattelen", jatkoi isä. "Miksi ei Heikki koskaan ota sitä asiaa puheeksi, ja miksi hän ei uskalla oikein katsoa silmiin?" "Mitä te muuten Heikki-isännästä arvelette?" kysyi Hanna. Iisakki huokasi.
Iisakki alkoi ymmärtää, mitä saarnamies oikeastaan tahtoi sanoa, ja häntä inhotti. Niin kauan kuin Heikissä ei tapahtuisi suurempaa muutosta, ei hän voisi näin äkkiä antaa kaikkea anteeksi ja unhottaa! Heikin omallatunnolla pitäisi olla hyvinkin raskasta... Ja kesken saarnamiehen puheen hän nousi ja lähti ulos.
Päivän Sana
Muut Etsivät