Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Vanha rouva Blum katseli ihmetellen vuoroon Eugenia, vuoroon rouva Bergenstiernaa, mutta ei kysynyt mitään, ja nuori väki, joka paloi uteliaisuudesta päästä tietämään, mitä oli tapahtunut, oli myöskin vähemmän puhelias kuin tavallisesti. Vasta kun kaikki olivat nousseet pöydästä, ja hajaantuneet mikä minnekin, kertoi rouva Bergenstierna äidilleen, omine lisäyksineen, mitä yöllä oli tapahtunut.
"Mieheni ei ollut silloin kotona", vastasi Dora, ja tunsi itse, että sanoi jotain hyvin tyhmää ja lapsellista. Julia neiti avasi ihmetellen suuret silmänsä. "Vai niin ... jaha ... hänhän on tavallisesti aina kotona ... ainakin oli hän kotona, kun minä lähdin... No niin, sehän on samantekevä, se ei tietysti ollutkaan hän ... mutta on ihmeellistä, miten yhdennäköisiä ihmiset saattavat olla."
Ja jos joskus hymy leikki hänen huulillansa, niin oli se ainoasti suru-mielinen hymyely, joka ainoasti kohteliaisuudesta joskus ilmestyi, sitä pikemmin taas haihtuakseen. Klairon kiirehti maa-kreiviä vastaan suurimman ihmettelemisen katseella. "Teidän kuninkaallinen Korkeutenne ei ole siis vielä matkustanutkaan?" kysyi hän ihmetellen.
"Ohho!" sanoi naurahtaen Lauri, joka sillä välin oli ihmetellen katsellut ystävänsä avarata kurkun-laskua, "sepä nyt oli turha vaiva, jollet oman sielusi hyödyksi tahdo rukoilla: ave Maria. Pappi ei ole mikään muu, kun Turun kaniiki Ragvald, kuuluisa pyhyydestä ja uskon innosta".
Ja kaataen porot veden kanssa sumppipannuun sanoi hän lisää: »Keittää heistä sumppia, niin vähemmän tarvitsee keittäessä panna kahviin jauhoja.» Hän kaasi sumppia pannuun, otti puun ja alkoi hämmentää liettä, arvellen keittää kahvia hiilillä. Mutta turhaan hämmenteli hän, ihmetellen: »Ka! Jäikö se nyt tuo hiillos illalla peittämättä, kun se on sammunut.»
"Ja minä sanon, ett'emme viivy täällä päivääkään, eipä edes yötäkään", sanoi Klairon, ylpeästi hymyten. "Miten niin? Eikö yötäkään?" kysyi Varon ihmetellen. "Tuumaatteko, suloinen Klairon, että ehtoollisen syötyämme jätämme tämän kauniin huoneen, kiitämme hyvää isäntäämme, kuvernööriä hänen ystävällisestä vastaan-otostansa, menemme ulos vaunuihimme ja ajamme kotiimme?"
Aino ei vastannut mitään ja ylioppilas seisoi epäillen mitä tekisi. "Niin" sanoi hän vihdoinkin, "minä arvelin kulkea tätä tietä, mutta jos te, Aino neiti, haluatte samaa, niin käännyn takaisin." "Ei, miksikä niin?" vastasi Aino ujosti, "ettekö tahdo minua seurata?" "Mielelläni", sanoi ylioppilas, ihmetellen vastausta, "mutta älkää sitten suuttuko minuun, jos olette katuva hyvyyttänne."
(Leveästi, ihmetellen muka.) Sanos muuta! (Touhuaa. Päivitellen.) Mutta ne ovat miehet aina semmoisia!...
Kyllä ihmetellen loitte katseenne taaksenne, te hyvät ihmiset, ettekä tietäneet, mikä meidän keskinäinen välimme tulee olemaan. Oi, voisinko saada näiden ihmisten sielut kokonaan valtaani, niin tahtoisin päästää heidät sitkeästä taikauskostaan ja antaa heidän maistaa hengen puhtaita iloja.
Tuo ikälikkö katsoi ihmetellen häntä: minkä vuoksi kiittää neiti minua? Niin, minulla on suurempi syy kiitollisuuteen kuin te luulettekaan, minun oli äsken niin raskas ollani, mutta nähdessäni miten iloisesti te lauloitte niin, tuo teidän laulunne, neiti Biina
Päivän Sana
Muut Etsivät