Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Forstmestarinnasta tuntui kauhealta äänettömyys, niin pitkä kuin iankaikkisuus. Se oli kiduttavan tuskallinen, mutta hän ei jäsentä liikauttanut ja varoi hengitystäänkin, peläten tulevaa räjähdystä, joka kuitenkin kasvoi sitä kamalammaksi hänen mielikuvituksessaan, kuta enemmän äänettömyys kesti. Esteri sanoi viimein: »Isä, pankaa pois se sanomalehti.»
Me uskomme esim. mielellämme, että iankaikkisuus on ajaton, ja että »kuolemattomuutemme», jos me elämme ikuisuudessa, ei ole niinkään tulevaisuudessa kuin nyt jo täällä ja meissä ja näin tehdessämme kuulemme sisällistä ääntä, joka sanoo, että niin on. Nyt tietysti, sanoakseni sen vielä kerran, kaikki tämä uskonnollisellekin on vain hypoteesia eihän muuten olisikaan kysymys uskosta.
Kammioihin hiipinyt on kansa, seinäin, ovien ja salpain taaksi. Puiston puutkin torkkuu seisaallansa, nukkua kuin aikois ainiaaksi. Ketään kanssani ei kuulemassa, kuinka soipi hiljaisuuden taika: talviyössä kuulaan korkeassa yhtyy iankaikkisuus ja aika. Tääll' ei elämähän sido mikään, kuolo on kuin ystävä ja veli, tääll' ei mitään tehdä ihmisikään, yhtäkaikki, kuoli taikka eli.
Me katsomme toisiamme silmiin, toverini ja minä. »Kun sirkka vielä sirittäisi», hän sanoo puoliääneen. Kuluu kotvanen, kuluu toinen. Iankaikkisuus tuntuu kyyristäytyvän yhteen hetkeen. Ja se on kuitenkin vain sydämen muutamain tykytysten, kahden kolmen hengenvedon ylen vähäinen väliaika.
Töin tuskin sai Johannes hänet kadulle. Siellä pälkähti hänen päähänsä jotakin. Nyt minä tiedän, mihin me menemme, hän sanoi. Muistatko, missä me pari päivää sitten istuimme? Topista oli kaikki samantekevää. Pari päivää! sanoi hän väsyneesti kättään kohottaen. Siitähän on iankaikkisuus. Saatpa nyt vain istua oppi-isääsi Strindbergiä vastapäätä, sanoi Johannes.
Mikä olen minä, sanoin, minä, vähäpätöinen mikroskooppi-olio, joka en taida selittää edes ensimmäisen elävän solun syntymistä, saati sitten oman pienen itseni arvoitusta, arvaamaan Hänen arvoitustaan ja Hänen henkistä olemustaan, jonka täytyy olla rajaton niinkuin on Hänen luomakuntansa ja ajaton kuin on tähtitaivaiden iankaikkisuus?
Istu vielä tänne. Voi siitä on minusta niin pitkä aika, kun olen sinun kanssasi puhunut. Katso, minusta on se aika, jolloin en sinua näe, kuin iankaikkisuus ja kun sinä olet mennyt ! Voi muistatko sitä ensimmäistä kertaa, jolloin sinä olit täällä. Voi siitä ei ole kuin kuukausi ja mitä onkaan sillä ajalla tapahtunut. Kuinka elämä muuttuu pian. Se muuttuu niin pian.
»Onnen osa se oli Nikkilälle», sanoi Nikkilän emäntä tyytyväisellä muodolla. »Onnen osa kerrassaan», vakuutti Latun emäntä. »Maalliseen elämään nähden se oli onnen osa epäilemätön», lausui Viion leski huoaten. »Mutta tämän elämän takana on iankaikkisuus...» »Joka on itsekullekin Jumalan armopöydällä», huomautti Latun emäntä terävästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät