Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Minä koetin muistella morsiantani ja wiittätuhatta markkaa ja wieroittaa Kerttua pois mielestäni, mutta tunnon rauhaa ei minulle tullut. Lähdin kylään wiihdyttämään rauhattomuuttani, sillä oli eräs kesäinen pyhäilta. Tiellä tapasin kylän nuorison koolla. Heitä juuri olin lähtenytkin hakemaan, ja kaikki olisi ollut hywin, mutta woi hirmua!
Alkupäästä käwi matka warsin hywin. Hewonen juoksi pikku hölkkää aiwan waatimatta, sillä se oli siihen tottunut, ja minä istuin reessä niin ajatuksiini waipuneena, etten huomannut taipaleella olewanikaan. Näin eteenpäin kulkiessani hawahduin siitä, kun äkkinäisiä ja tuimia tuulen ryöpsähdyksiä alkoi huhahdella aawalla seudulla.
Aina kun olin unenwiettoon menossa, oli edessäni waimoni riutunut näkö ja kalpeat kaswot, ja samassa säpsähdin ja hyppäsin ylös. Wiimein pääsin kumminkin nukkumaan, mutta unikin oli hywin rauhatonta, sillä yhä säikähtelin ja wawahtelin, josta heräsin puoli=horroksiin, kohta kuitenkin waipuen jälleen, sillä luonto waati tiukasti saatawiaan.
Heillä oli wierashuoneet kaikin puolin hywässä kunnossa ja wieraita ottiwat he mielellään wastaan, pitäen sen kunnianaan, kun saiwat heitä kestitä. Tosin kuului heidän korwissaan hywältä, kun wieras lausui mielistelewiä lauseita talon ja sen asukasten hywin woinnista; mutta eihän tuo ole mikään kumma, sillä kenellepä se soitto ei hywää tekisi.
Sen tehtyään pyysi hän mökin wäeltä, saisiko olla mökissä siksi että ilma asettuisi; kontissa hänellä kyllä olisi ruokaa, että toimeen tulisi. Mökin asukkaat lupasiwat heti hänen olla, niin kauan kuin waan haluttaisi. Kaikista näkyi, että mökin asukkaat ja mummo hywin käsittiwät toisensa.
Kaaperi ei ollut mikään juoppo, sen hän itse ja muutkin hywin kyllä tiesiwät; hän oli waan noin tuommoinen, miten milloinkin asiat waatiwat: iloinen iloisten ja itkewä itkewäisten kanssa.
"Te olette oikeassa", wastasi siihen isäntä ja näytti taas rauhoittuneelta. "Woi kun minä olen paha, että ajattelen pahaa hänestä kuolemankin jälkeen. Hän ei suo minulle pahaa, sen uskon nyt wahwasti; hän oli eläessäänkin niin hywä." Noita kaikkia keskustellessamme ja puhellessamme oli ilta kulunut jo hywin myöhäiseksi.
Hän oli köyhästä kodista lähtenyt ja tiesi warsin hywin, minkälainen aste ylhäisien ja hänen wälillänsä oli. Se myötäkäyminen, mikä häntä oli tähän asti seurannut, saatti hänet korkealle kurkottamaan. Hän oli rakastunut isäntänsä tyttäreen ja saanut wastarakkautta.
"Kuulinhan minä järkiään, ettei se ollut hän", sanoi Anna, huoaten sywästi. Laulu loppui pian ja Martti pappi wiittasi teinille sanoen: "Astukaa sisälle, nuori ystäwä. Te tarwitsette wissisti lepoa ja wirwoitusta pitkällä matkallanne." Puhuteltu oli rohkeasti nöyrällä kumarruksella tullut saliin ja kätellyt Martti pappia. Hän oli nuori noin 28 w. ikäinen mies, pitkä ja hywin awokatseinen.
"Teidän puheenne, paroni, on hywin kaunis niihin oloihin, mihin se sopii. Minua kohti sopii waan yksi niitä lain sääntöjä, mitä korkea hallitsijamme on wahwistanut. Se on pyhä ja kallis sääntö, ett'ei, tässä maassa, ett'ei Suomen rajain sisällä keltään saa otattaa wapautta eikä ketään käy wangitseminen ennenkuin laillinen oikeus on siitä päättänyt tahi ellei pahanteossa ole tawattu.
Päivän Sana
Muut Etsivät