Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Tulleen kasvoilla, jotka olivat hyvin päivettyneet, oli havaittavana se vakaisuus ja ykstotisuus, joka oli niin kotiintunut nuorten sotamiesten kasvoille, ja jolla tieto kestetyistä vaaroista ja miehuullisella mielellä kärsitystä kurjuudesta oli heitä kaunistanut. Tämä vakaisuus pysyi hänellä muuttumatonna vanhuksen syleillessäkin. Vanha hevospaimen oli itkuun hyrähtää.
»Tral-lala-lalla!» hyrähtää punatakkinen pari keikailevaa tanssiaskelta. »Ei ole Sysmästä kotoisin!» sillalta huudetaan. Jotkut vilkasevat Olaviin: miltä tuntuu, kun kilpailijaa kehutaan? Eipä miltään, nuorukaisen silmä vain tähtää terävästi kuohuihin ja odotus kasvojen jänteitä pingottaa. Samassa pölkky puskee kuohujen salakiveen ja ammahtaa tärskähtäen takaisin.
Pohjola oli hänen poissa-ollessansa käynyt kostamassa. Ja hän hyrähtää itkuun, itkee katkerasti. Kauniisti, vienosti ilmoittaa runotar suurimman syyn hänen suruunsa: Ei hän itkenyt tupoa, Eikä aittoa halannut; Itki tuttua tuvassa, Aitallista armastansa.
Aino, kun saa kuulla kenelle hänet on määrätty, hyrähtää katkeraan itkuun. Hän ei katso tarjotun liiton etuja samoilla silmillä kuin äitinsä. Wäinämöinen on tosin mainio laulaja, kansansa arvokkaimpia miehiä, mutta hän ei ole Ainon sydämen valittu. Kaikki vanhuksen maine ja varallisuus ei voi nuorelle neidolle palkita palavan nuoruuden rakkauden tarvetta.
Aina vähän väliä tahtoi nauru itsestään hyrähtää, vaikkei tiennyt oikein, mistä syystä se milloinkin ... omista aatoksista useimmiten. Ja kaikin puolin tuntui niin hyvältä olla. Rukkikin pyöri niinkuin ainakin, eikä kertaakaan nauha pyörän päältä luiskahtanut.
Vaan kun päivän kultakehrä metsän taakse haipuu, silloin myöskin Aatu-ukon kädestä vasara vaipuu. Kerran kaksi horjahti ja sitten maassa makas. Ulos vietiin, vietiin myötä myöskin rukki rakas. Raskahasti Aatun rinta niinkuin meri kiikkuu. Huulet hymyyn hyrähtää, hän virkkaa: »Nyt se liikkuu.» Päivä painui metsän taa. Oli juhannuksen ilta. Tuli tuores lehdentuoksu lammen rantamilta.
"Mikä tuo on?" "Kannel soitanko?" Hän näppäilee sitä ja hyrähtää lauluun. Sen silmät katsovat silloin jonnekin kauas aitan ovesta ulos minun ohitseni. Se kuuluu minusta hyvin kauniilta. Meistä tulee yhä paremmat tutut. Hänen nimensä on Johanna. "Lähdetäänkö marjaan?" Me juoksemme maantien poikki tuulimyllymäen taa aholle hakaan. Siellä paistaa päivä niin lämpimästi, että kivet polttaa jalkaan.
Avojalka oli hyrähtää itkemään tästä veljen tylyydestä, mutta hän huomasi pian, ikäänkuin luonnon-vainulla, että onnettomuus usein ensimmäisissä iskuissaan tekee ihmisen tylyksi, kovaksi ja toraiseksi; hän sanoi sentähden ainoastaan: "Kiitä Jumalaa, että jäit henkiin vielä; isän vaatteet, se on totta, niiden mukana paloi myös jotakin, jota ei voi hankkimalla saada, mutta loppuhan niistä kumminkin olisi tullut, tavalla tai toisella".
No mutta olethan sinä seurauksiin ainakin yhtäpaljon syypää kuin minäkin. Nauraa pirullisesti. Me söimme yhdessä makeata soppaa. Jos sinä siitä kipeäksi tulit, en minä siihen syypää ole. Mutta olethan sinä, Herran tähden, lapsen isä niinkuin minä olen Hyrähtää itkemään. En minä tässä keskellä päivää rupea kanssasi pakinoimaan Sinä sait minusta pian tarpeiksesi, pidä nyt huoli kakarastasi!
Ei milloinkaan oltu hänen kuultu uskoaan toisille tyrkyttävän, eikä milloinkaan hän rohjennut heidän tähtensä kutsua ystäviä taloonsa sanaa harjoittamaan. Ja tuskin uskalsi hän sitä itsekseenkään harjottaa. Kun tutki kirjaa, niin tutki sitä toisten nukkuessa, ja kun tuli halu veisuuseen hyrähtää, pistihe ulos tai odotti, kunnes muu väki oli poistunut pihasalta.
Päivän Sana
Muut Etsivät