Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !


"No Alvilda, älä nyt enää seiso tuossa tynnyrin päällä, vaan mene ennemmin tuomaan se, mitä olet ommellut tohtorille." Alvilda riensi hyppien sisään. "Eikö hän ole sievä tyttö?" "On." "Aina iloinen ja reipas, ja sydän on hänellä puhdas kuin kulta. Onnellinen se mies, joka hänet vaimokseen saa!" Tohtori piirusteli vain kepillään kuvia hiekkaan. Alvilda palasi, virkattu rahakukkaro kädessä.

"Näetkös, näetkös", huusi hän veljellensä, ja tuskin oli hän avannut suutansa, ennenkuin ruoho alkoi nousta hänen jalkainsa juuresta ja puiden lehdet alkoivat puhjeta, ja ensimmäisen leivosen kuultiin livertelevän korkealla sinisellä taivaalla. "Tämäpä on hauskaa!" huusivat lapset ja tulivat ihastuksesta hyppien kotiin äitinsä luo. "Minä voin nähdä päiväpaistetta!" huusi Sylvester.

Kun hän astui autioon huoneesensa niin hänen kissansa juoksi hilpeästi hyppien häntä vastaan, koukisti selkäänsä, hykersi pyöreätä päätään hänen jalkojansa vastaan ja ojensi kauneilla mustilla karvoilla koristetun häntänsä suoraan ilmaan, joten sillä ainoastaan iloitessaan oli tapana tehdä.

Mutta hänen mielestään viivyin kauan, ja siitä hän repi tukkiani, löi tänne takaraivaani ja tuohon kulmaani. Silmääni millä lienee lyönyt. Se olisi tappanut siihen paikkaan, mutta Pikkulan Santra kuuli kirkumiseni ja juoksi hätään ja silloin nakkasi akka kivensä pellolle ja hyppien ja noituen lähti höntyynsä. Uhkasi tappaa minut, jos vielä saa käsiinsä. Se noitui ja hyppi kuin hullu.

Hyvin varma hän oli ja erittäin näytti häntä huvittavan saada opastaa minua näissä metsissä, joissa hän jo useita vuosia oli kulkenut paimenessa. Nuo kolme jänistä, joita hän kantoi, eivät näyttäneet häntä ensinkään vaivaavan. Aivan torpan viljelysmailta ajoivat koirat ylös jäniksen ja mitä helein ajo alkoi ja kesti aika kauan. Vihdoin tuli jänö sievästi hyppien kaskimaan poikki minua kohden.

Sen tehtyä käski kaikkia sinne, mistä tämä linja lyötiin ulos, ja itse lähti osaksi juosten ja osaksi kävellen ja hyppien puulta puulle, näyttääkseen miten asialla on kiire, ja kovinpa huohotti mies parka päästyään linjan päähän.

Puolentusinaa pulleaposkisia, vaaleanverisiä lapsia, kokonaan pedon-nahoissa, töytäsi esiin kynnykselle ja kierien lumessa, ilosta huutaen, riensivät heittäymään isänsä syliin. Sitten, kolme suurta koiraa vahvinta laatua; sitten, kaksi nuorta karhunpenikkaa, edelliset ilmaan hyppien, jälkimäiset ruumistaan heiluttaen, iloitsivat isäntänsä kotiin-tulosta.

Seuraavana päivänä oli leuto sää, ja Helena ja Georg päästettiin talliin. Täällä Helena kohta huomasi, ettei Georg ollut oikein alallaan, vaan ikäänkuin pelkäsi mennä pilttuuseen. Kuski pani ponin selkään satulan ja nosti Helenan siihen, sekä päästi ponin valloilleen. Kauan tallissa seistuaan läksi poni ilosesti hyppien juoksemaan ja Helena sitä vaan yllytti pienellä ruoskapiiskalla.

Kun aamulla oli saatu varmuus, että hirvet vielä olivat kierroksen sisäpuolella, sijoitettiin ampujat sillä tavoin, että Kuusivuoren suomalaiset asettuivat sille paikalle, missä hirvien jäljet menivät kierroksen sisään, nuorukaiset taas toiselle puolelle heitä vastapäätä. Koira, joka päästettiin irti, tiesi hyvin, mitä siltä vaadittiin ja se juoksi iloisesti hyppien lumisen salon sisään.

Mutta silloin tuiskahtivat Robert ja Lauri sisään: No, täällähän se! Kas semmoisia keikareita! Pois kaikki ja uimaan! Huh, sitä pölyä! ja tempasivat heidät tuulispäänä mukaansa, pihan poikki, alas rantaan, hyppien ja ilakoiden. Huoneen kulmassa olivat Naimi ja Antero iskeä yhteen. Avopäin, posket hehkuvina ojensi hän Anterolle molemmat kätensä. Tervetuloa! Te ehditte ennen meitä!