United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä soisin saavani levätä kahden metsäpolun risteyksessä, missä jänönen ohi kuukkii ja orava käpy suussa hyppelee ja lintuparvi juosta piipertelee ja onnelliset ihmiset käsi kädessä astelevat eivätkä aavista, että siinä on se, joka heidän onnestaan iloitsee. Se oli suuri, tuuhea kuusi, oksat maata viistättäen.
Tässä, niinkuin muulloin, kun moite on välttämätön, antaa sen runotar juuri samalla tavalla, kuin hemmoitteleva äiti, jonka suu kyllä lausuu nuhteita vallattomalle pojalle, mutta samassa kuitenkin hymyllään osoittaa, että äidin sydän salaa hyppelee ilosta samassa vallattomuudessa ilmauvasta hilpeydestä ja uljuudesta.
Odota, kyllä hänen aikansa vielä tulee, jolloin hän herää elämän totisuutta käsittämään vielä on hän vain lapsi, pieni laululintunen, joka visertelee ja laulelee, pieni vohla, joka hyppelee mäillä ... anna hänen olla vapaudessaan ... ei voi olla synti, että pienet pojat ja tytöt hieman pyörähtelevät toistensa kanssa..." "Ei liioin ole synti juoda lasillista viiniä, mutta se johtaa syntiin.
Ympär impeä he pyörötanssis Häijyst irvistellen hyppelee, Kiukun katsantoja viskeleevät
Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks, kauniimpi, kalliimpi on mulle mun syntymä-maa! Kallio. Kirkkovenheessä. Hei! soutakaamme poiat, ja norjat neitoset! Me kilvan soutakaamme, ett' aallot vaahtoiset vierellä venehemme hilpeinä hyppelee ja kokka mahtavasti edessä kohisee. Ah, kaunis ompi ilma, tää Herran päivä on!
Hän nousee ja hieroo silmiään: mutta astuessaan lattialle seuraa häntä kiinteästi raiti, raidissa on kiinni peitto, peitossa raanu, raanussa Teenu-rengin liivit ja liivissä on sukkarihmalla sidottuna talon pulskea kissa. Ja kun Maija "kimpsuen, kiukutellen", päästäen aika rämäkän, hyppelee lattialla, niin tuli tuo pitkä "hinkhamppi" koko pirttikunnan nähtäväksi.
»Häh?» kysäisi Esa ja kääntyi sinne päin. »Sanon vain, että kyllä se nyt jo hyppelee», uudisti Matti. »Kuule, Matti», sanoi Esa ja läheni suitsiohjakset kädessä tallia. »Ilveiletkö sinä?» Matti kavahti. »Mitä ilveilemistä se sitten on? Minä vain sanon...» »Kyllä sinä ilveilet!» Esa heitti suitset, meni talliin ja otti Mattia rintapäihin.
Pojat ne polskan hyppelee, Vaan vanhat sinne tänne Nurkasta nurkkaan liitelee, Yhteenpä tuokin käynee. Pojat ne ensin pyytävät Sulhasta suosiolla, Väkisin viimein vetävät, Jos ei hän tahdo tulla. Morsianpiiat puhuvat: "Eiköhän me jo mennä!" Vaan yritykset viipyvät Likellen illan päivää. Isäntä itse ilossaan Istuu putelin viereen, Kurkisteleepi kuppiaan, Mielessä mikä lienee.
Metsämies seuraa koiriaan, näkee Leilan nenä maassa vyyhteävän edestakaisin aholla. »Taitaahan sinulla sentään hiukan lahjoja olla.» Leila hyppelee kuin vimmattu näreikössä, yht'äkkiä ulvahtaa hän kuin olisi häntä kalikalla jalkaan nakattu, jänis karkaa ulos pensaasta, Leila jälestä, pyssy pamahtaa, ja kuperkeikan heittää jänis korkealla ilmassa pudoten nurin niskoin Leilan eteen.
Niinkuin väkevä, suosittu hurttakoira, joka on vitjoista irti päästetty, liehakoiten hyppelee ystävällisen herransa ympäri, niin kasvatus-veljein vene kiiti päällikön aluksen ohitse milloin tältä, milloin tuolta sivulta, ja kiersi kokan ympäri ikäänkuin hurjana ilosta.