Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. marraskuuta 2025
Vähän ajan perästä hän ajatteli: "Johannes käskee rakastaa noita, jotka töllöttivät, niinkuin veljiä. Hyi sentään, kuinka ne olivat inhoittavia!" muisti hän taaskin. "Se on täydellisyyden tie, sanoo Johannes," ajatteli hän edelleen. "Ei ikipäivinä. On ihan varmaan satunnaisuuksia, pikkutapauksia, joissa ei tee mitään, jos vähän inhoittaakin."
Hänen silmissään säkenöi, ja hänen päätänsä särki. Olenko minä kauan nukkunut? Kaksi kievariväliä. Kun et herättänyt. Koetin, mutta et herännyt. Millaista oli loppu? En muista siitä mitään. Meitä saatettiin ulos Pitkänsillan tullista ja huudettiin: eläköön totuuden sankarit! Minä nukuin jo silloin? Etkä, vaan huusit mukana hurraata itsellesi. Hyi saakeli!
Sinä olet vetänyt minua nenästä jo kauvan aikaa. Kuinka niin nenästä? KALLE. Niin vaan. Luuletkos, etten minä ole nähnyt, miten sinä hyvittelet Roopea! MIINA. Hyvittelen Roopea? KALLE. Katsos nyt taas, kuinka viaton sinä olet. Hyi saakeli! MIINA. Häpeä vähän, kun tuolla tavalla haukut! No mitäs sinä ajattelet mies? KALLE. Mitä ajattelen?
"Hyi, tuota huimapäätä," sanoi tuulahdus noustessaan pää pyörällä pystyyn kuperkeikasta, jonka oli täytynyt tehdä. "Minnehän nyt siemeneni katosi?" Ja nyt, kun hänellä ei ollut mitään kannettavaa, lehahti hän lentoon niin korkealle, kuin suinkin jaksoi. Ja kas: tuolla oli siemen. Se oli pudonnut tikulle juuri sille kunnaalle, jonne tuulahdus oli aikonut sen viedä.
"Oletteko todella täällä? Voi te häijy poika, hyi häpeä, mitä teette niin kaukana poissa kotoa? Jotakin pahuutta toimittamassa, takaan minä. Oh, te olette aika veitikka, Steerforth, niin te olette, ja minä olen toinen, enkö ole? Ha, ha, ha! Te olisitte nyt pannut vetoa sata puntaa viittä vastaan, ettette saisi nähdä minua täällä, ettekö olisi? Minä olen joka paikassa, oiva ystäväni.
Se minua vaan kummastuttaa, että Constance pitää tuota tohtori Haikaraa lääkärinään, hän, joka pelkää aina tulevansa raskaaksi. Ja siinä hän onkin oikeassa. Hyi, miten rumaa se on!" Morange yhtyi kohteliaasti hänen nauruunsa osoittaakseen, että hän oli samaa mieltä.
Kun pojat wiimeisiä puheitaan puhuiwat, kuului taempata nawetasta kuhnimista ja kähnimistä. Pojat ottiwat tulen ja pistiwät sen muassaan olewaan kynttilän päähän ja sen walossa rupesiwat tarkastelemaan nawettaa. Wiklo oli itsensä kätkenyt johonkin ahtaasen kujaan, jossa hän päin seinään oli kyykkysissään. Kun pojat hänet hawaitsiwat, sanoi eräs heistä: "Hyi! tuossapan se nyt on."
OLIVIA. Herttuan lähettiläs, eikö niin? MARIA. En tiedä, neiti; se on kaunis nuori mies, mukana loistava seurue. OLIVIA. Kuka väestäni häntä siellä pidättää? MARIA. Herra Topias, sukulaisenne. OLIVIA. Toimita hänet pois sieltä, kuuletko; hän ei puhu muuta kuin hullutuksia. Hyi koko miestä! Jos viesti on herttuan, niin olen sairas tai kotoa poissa, kumpi hyvänsä, kun vaan pääsen heistä.
Hän on saakelin kunnon poika, tuo Leonard! Nyt täyttää hän kumminkin kutsumuksensa, tuumasi herra Rudolf. Nainen ylioppilaana, miesten kumppanina yliopistossa, ei, se on ja pysyy tapahtumatta, hyi, piru vie!
Hyi! kuinka tämä kaikki muistuttaa teatterivajaa Porta Asinarian luona, jossa näyttelijät huvittavat ulkokaupungin roskaväkeä näyttelemällä jumalia ja kuninkaita, mutta näytännön loputtua kulauttavat kurkkuunsa hapanta viiniä ja sipulia tai saavat selkäänsä. Olkaa todella jumalia ja kuninkaita! Vakuutan, että teillä on oikeutta siihen.
Päivän Sana
Muut Etsivät