Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Niiden varjossa mä hyppelin ja leikittelin iloisena lapsena, kun kaikui mun korviini ääni, kaikui läpi tuulen liepeän virran, huudellen Leaa, Leaa ja Leaa taas. Ken huuteli siinä? Kenen oli tämä suloisesti helisevä ääni? Ah! silloinpa emoni lemmekäs sisar, nainen mustakiharainen ja hehkuva kuin punertava ruusu, lähestyi, huudellen lempilastaan.
Jaha, herra kysyy, kuinka meidän pikku Maria jaksaa? Tänään hän on kuumeessa hyvin pahasti! Emme saaneet häntä eilen illalla vuoteeseen. Kun herra oli mennyt, juoksi Maria tänne puutarhaan ja piilotti itsensä. Muori huuteli ja minä huutelin. Ja meihin tuli semmoinen hirveä pelko, että hän oli luisunut veteen ja hukkunut. Sytytimme lyhdyn ja haimme joka puolelta.
Rupesi hämärtämään. Tieni kulki Berdin kylän ohitse, jossa Pugatshevilla oli asuntonsa. Suora tie oli tukossa; mutta arolla näkyi kaikkialla tuoreita kavion jälkiä. Minä ajoin kovaa ravia. Saveljitsh tuskin jaksoi pysyä perässäni ja alinomaa huuteli minulle: "
Hän vain istui muorin luona ihmettelemässä, miten tasaista nauhaa muori vielä vanhoillaankin sai syntymään, ja sai kuin saikin muorin niin hyvälle tuulelle, että muori lähti viimein Reetaa "kotiin saattamaan." Reetan mökille päästyä löytyi tuo pahankurinen mirri kumpaisenkin ämmän ihmeeksi aitasta, jossa se pilkkoisen pimeässä surkeasti huuteli "miautansa."
Hannu huuteli koiria nimeltä saadaksensa heitä erillensä karhusta, mutta tappelu-innossansa he eivät kuulleet hänen ääntänsä. "Nuo tuhmat elukat!" hän huusi harmissaan. "Minun täytyy ampua uhalla, vaikkapa haavoittaisinkin jonkun heistä. Se on parempi kuin, että vihollinen tekee lopun kaikista heistä." Hannu kohotti pyssynsä, tähtäsi tarkkaan ja odotti sopivaa tilaisuutta laukaista sen.
Silloin lukkari vihan hirmuisella muodolla rynkäs sisään, heiluttaen kourassansa meren-ruokoista, jykevätä sauvaa. Korkealla, kiljuvalla äänellä huuteli hän karkureita, mutta turhaan.
Vaatteensa aivan rutistuksissa, myssy aivan silmillä, toinen kenkä oli singahtanut Jumala ties minne, ja itse oli mamma niin tulipunainen. kasvoiltaan, kuin juuri uunista otettu, ja yhä vielä vaan kiljui, voivotteli ja huuteli apua. Viimein vihdoinkin sain tietää häneltä, missä oli ollut ja mitä hänelle oli tapahtunut.
Hän huuteli huikeasti, ja metsä kaikui, riihi lakealla loutilla kaikui. Viimein kuulivat he vastaukseksi tallinparvelta jotain karheata, käheätä morinaa, ja sinne riensivät nyt naiset.
No minnekähän tuo nyt taas tellääntyi, murahti siihen vallesmanni ja rouvakin jo arveli: No mikähän sille lapselle nyt tuli... Menepäs vielä, Anni, ja hoihkase tuosta kellarin katolta käsin, niin kuuluu etemmä, käski hän lopuksi, mennä väännätteli itse avonaisen akkunan luo ja huuteli: Vesa...! Vesa hoi... Tule syömään... Pappa ja mamma jo odottaa! Mutta turhaan. Lasta ei kuulunut. Odoteltiin.
Sentähden astui Juhani jo ennen iltaa Impivaaran harjulle ylös, huuteli sieltä vahvalla äänellänsä kohden kaikkia ilmoja, ja kutsui Timoa, vakuuttain ja vannoin hänen ei tarvitsevan pelätä palatakseen paikalla takaisin. Niin hän huuteli, ja hetken mentyä palasi Timo, kyräten pahasti ja mulkoillen silmiänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät