Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
"Olkaa suora herra Claudiusta kohtaan; sillä tavoin paljoa ennemmin pääsette tarkoituksenne perille kuin lukon murtamalla. Minä tulen kanssanne sanokaamme vielä paikalla hänelle kaikki." Minä vaikenin, sillä hänen silmänsä tarkastelivat minua loukkaavaisesti kiireestä kantapäähän ja pilkallinen hymy leikki hänen huulillansa. "Ihana olette, pikku avojalkaseni!
OTHELLO. Ha, ha! Viekas mulle? JAGO. No, herra kenraal', enempää ei siitä! OTHELLO. Pois! tiehes! Piinapenkkiin minut kytkit; Parempi suurin pettymys, sen vannon, Kuin pienin tieto. JAGO. Kuin? OTHELLO. Nuo salanautteet Mua mitä koski ne? En nähnyt mitään, En luullut mitään, tuskat vältin, nukuin yön, Söin hyvin, pidin hauskaa, Cassion muiskuj' En hänen huulillansa tuntenut.
Señora otti sen vastaan ja avasi sen aivan hitaasti. »Se on siis todellakin totta, Kristian, että sinä olet luopunut kaikista vaatimuksistasi...» »On, eikä siinä kyllin, luehan!» Ja sillä aikaa kuin Señora luki kirjelmää, seisoi hän vieressä hypistellen viiksiänsä ja tarkastellen rakastajatartansa tyytyväinen hymy huulillansa.
Mutta se, että hän Johanneksen sanoissa tapasi niin paljon juuri sitä mitä hän itsekin oli ajatellut, kiinnitti häntä tenhovasti näihin sanoihin ja hän tunsi taas, kuinka uutta, ihan uutta ainetta oli Johannekselta vuotanut hänen ajatusmaailmaansa. Mamma oli aivan mummoksi vanhentunut. Tukka oli ihan valkonen. Hän oli aivan hampaaton ja syödä mutusteli huulillansa.
Kaunis oli silloin impi rinnoillani; katseestansa säteili taivasten autuus ja kainosti leikitsi lempi huulillansa. Ihanata oli tätä iltaa muistella. Mutta, neito, oletko nyt saastuttanut nämät muistot? Siitä tahdon varmuuden ennenkuin sun haltuus onneni heitän. YRJ
Vielä näen minä kuolevan pienen saksalaisen tytön, jonka vanhempien, jotka olivat siirtolaisia, täytyi jättää jälkeensä sairashuoneesen; minä näen vieläkin tuon yksinäisen lapsen kuolemaisillansa tarttuvan kädellänsä valkoiseen ruusuun ja onnellinen hymy huulillansa nukkuvan kuoleman uneen. Minä näen vieläkin vanhan juutalaisen valkoisine partoinensa ja hiuksinensa.
Tämä sotilaan leski oli vain hyvin vanha ja köyhä kansannainen, ilman muuta oppia kuin Jumalan elävä sana sydämessään ja menneiden päiväin muisto huulillansa; mutta hänessä oli jotakin suurta ja kunnioitusta herättävää, jota ei voi nykyajan mitalla mitata ja joka ikäänkuin peitti vuosisadan "erään nimen varjoon".
Hieno hymy lepäsi hänen huulillansa ja veitikkamaisesti iski hän sivulta päin silmää isälleni: kaikki näytti lumoavalta, melkein lapsellisen viehättävältä; mutta kuitenkin arvelin viattomien liikuntojen salaavan tuskallisesti sykkivän sydämen, sillä huulet vapisivat heikkohermoisesti. "Hän ei tunne minua enää", lausui hän sointuvalla äänettä, kun isäni yhä oli vaiti.
Siellä hän istui, miehekkäästi pystyttäen päätänsä, ja tuolloin, tällöin väikähteli hänen huulillansa hieno, itsetyytyväinen myhäilys. Mutta viisas, tasapuolinen, oikea oli aina hänen tuomionsa. Sen tiesi tuomarikin ja kuulteli aina kärsivällisyydellä hänen jotenkin pitkiä lauseitansa, koska hän, levitellen käsiänsä, antoi asiasta aatoksensa ilmi.
Sinä olet uskonut, että ihmiset tulevat sinua rakastamaan, että he tulevat sinua kunnioittamaan, että sinun nimesi tulee olemaan heidän huulillansa, että he tulevat antamaan sinulle tietä, missä kulkenetkin, ja että sinä vielä kuoltuasikin olet pitävä vallassasi suuren osan heidän ajatuksistaan, että kukaties tulet heidän ajatuksissaan kuolemattomaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät