United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lavensin valtakuntaas maailmalla, Mä sulle portit pilviin yltäväiset Ja niiden eteen lipputangot nostin. Abusta hankin sulle obeliskit. Ikuiset kivet pyhitin mä sulle. Sinulle laivan' tuovat merten takaa Kaikkien kansakuntain aartehia. Sun ajatustes neuvo ohjaa työni, Ja Amun käskyjä mä noudattelen. Mä huudan sua: harras rukouksen' Maailman ääriin saakka kaikukohon.
HILMA. Laskekaa minut, tai huudan apua! GR
Minä huudan, minä huudan julki: hän on väärentänyt paavin paimenkirjeen! TUOMAS: Sinä et huuda! Kynttilä sammuu. RAIMUND: Mitä teette? TUOMAS: Pietari! Pietari! Minun rakas opetuslapseni! BALDUIN: Tulkaa, ritari Raimund: täällä ei meillä ole mitään tekemistä. Esirippu. 4-näytöksinen legenda
Mutta nielun parhaillaan ollessa kuului hätäytynyt naisen huuto: »Mitä rosvoja te olette, kun vieraalla kartanolla tappelette? Poliisia minä huudan, jos ette asetu ja ole ihmisiksi.» Hätkähtivät sitä miehet, varsinkin Jussi. Seipäät laskeutuivat alas ja hämmästynyt nainen siunaili: »Ka! Herra siunatkoon!
Minä murskaan tämän hänen lempiunelmansa, jonka vuoksi hän taittoi sieluni kukan, minä murskaan tämän valtakunnan samoin kuin hänen kuvapatsaansa. Ja kun hän epätoivoisena, käsiään väännellen seisoo raunioilla, huudan hänelle: "katso, tuonnäköisiä rikkinäiset epäjumalat ovat!"
Jos itägöötiläiset ja smoolantilaiset tapansa mukaan joutuvat tappeluun, niin... Niin huudan sinua, Klaus?
Jäi Englannin miekka pilkaks vaan, Ja uljuus meissä hohti; Mut vieras kulta lannisti maan Rutiruojat ne maatamme johti! Oi, miks tän päivän nähdä sain, Kun maan he möi ja osti! Ois harmaa pääni vaipunut vain, Kun Bruce ja Wallace kosti! Mut rohkein päin mä huudan näin Ja ken sit' eittää tohti : Maan petos löi ja kultaan möi Rutiruojat ne maatamme johti!
Otin tuosta ma opikseni, pidän vahtia ovellain. Jos ken kääntyy portilleni, ma huudan: »Käy eellehen vain! Olet narri, en narreja siedä!» Hän minulle virnistää: »Sinä senkin! Huutia tiedä! Mikä niin sua pöyhistää? Me kuljemme toreja, teitä, me yhdessä iloitaan ja harvoin kenkään meitä on moittinut milloinkaan.
Kun onnen hylkynä ja ihmisten Osani kurjuutt' itken yksinäni ja turhaan huudan kuuroon taivaasen Ja inhostuen kiroon päiviäni, Ma muiden toivomieltä halaisin, Mink' armautta, minkä suloutta, Tuon lahjat, tämän riennot tahtoisin Nuristen oman onnen nuloutta.
Hän ei tohtinut lujasti kolkuttaa eikä huutaa sillä Arbakes voisi kuulla ja saisi selville, että häntä, Sosiaa, oli petetty; ja Nydia oli jo ehtinyt puutarhan portille ja livistänyt tiehensä. »Mutta hän menee varmaankin kotiinsa tai johonkin muuhun paikkaan. Aamulla varhain orjien työskennellessä peristylessä huudan heidät avaamaan oven. Sitten lähden ja löydän tytön.