Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Huuda sinä vaan huudan minä kuitenkin kovemmin! uhkasi mies taas, ja pitäen molemmat kätensä niskassansa, rupesi hän posti-torven äänellä toitottamaan pilkka-laulua vuorelle päin. Kuuliko tyttö sen? Miksi nimitit tuota tyttöä Kotka-Wapuksi? kysyi vieras pimeässä humisevassa metsässä. Sentähden, Herra, että hän jo lapsena kerran oli käynyt erään korppikotkan pesän kimppuun, vastasi tyrolilainen.
Ruusuposki, rakas Ruusuposki, sinähän olet luvannut kuulla minua, kun huudan sinua! Tule! Mitä tahdot minulta? LIISA. Minä häpeän Hyrrän vuoksi. Tuolla näet, miten pahoin hän käyttäytyy! Kaikki tytöt häpeävät hänen tähtensä. Muuta hänet pojaksi! RUUSUPOSKI. Jos kaikki pienet tytöt muistaisivat Hyrrän, niin lörpöttelisivät he vähempi sekä koulussa että kotona. Hyrrä ei ole mikään oikea tyttö.
Kulen, kulen, herra, Pian tulen, herra, Taaskin uudelleen; Kaikki teen, sen takaan, Nyt en piruakaan Pelkää muorineen. Sälesäilän temmon, Sillä torjun lemmon, Huudan: hiisi, hää! Leikkaan kynnet hältä Senkin vietävältä. Hyvästi nyt, narri, jää! Kolmas kohtaus. Olivian puutarha.
»Kyllä sekin kurjaa on, se junalla meneminen; kun hevosella lähtee, niin tietäähän, missä on, mutta junalla siellä istutaan kuin vankikopissa, eikä kukaan kuule, jos huudan tahi kirkaisen.» »Ei siellä kirkua tarvitsekaan», sanoi Martti. »Siellä istuu kuin vörmaakissa vain.» »Meidän tarvitsee jo mennä», muistutti Hely. »Sinä lähdet nyt niin kauas», sanoi matami, »ettemme tiedä, koska sinut näemme.
Tyvennyydessä täss' armaansa muisteli armas, Virkkoi: Todistajaks' rupee mulle sa kiv'! Vaan älä ylpisty, sull' toveria on monta: Joka paadelle, näät, kedon, mi ruokkivi mua, Joka puullekin myös tään metsän, jossa ma liikun, Huudan ma iloisena: Onneni muistona oo!
Itkemättä ilman impi, Päivän paiste pääskysillä, Kesä kedon kukkasilla, Huoletonna pellon perho Minä yökkö yöllä itken, Huudan huuhkaja surusta; Miksi yökkö itkenenkin Miksi huuhkaja huhatan? Mitä itken, en mä tiedä, Mut on mieleni muretta, Sydän syttä synkeämpi Itkenenkö ihmisyyttä, Ihmiselon ontevuutta, Kun en tiedä tarkoitusta Koko maailman menolla.
Syvyyksistä minäkin huudan. Hätäni, huonouteni ja kovan kohtaloni syvyyksistä. Huudan: ketä? Ehkä vain huudan rintaani ahdistavassa tuskassa lievitystä saadakseni. Huudan, kun minulle ei ole annettu sitä lievitystä, minkä muut ovat saaneet, kun he sanoin voivat mieltään keventää, sanoin kuormansa uskoa toisen kannettavaksi.
Puhun varmaan teidän kaikkien sydämestä, kun huudan: Eläköön kylän ilo, kelpo poika, kunnon toveri, urhea sotilas ja kunniastaan herkkä upseeri, luutnantti Merckel, eläköön, vielä kerran eläköön ja kolmannen kerran eläköön!» Innostuksesta uhkuen säestivät schrandenilaiset, ja herra Merckel vanhempi huomasi tyytyväisyydekseen, että tässä tilaisuudessa oli toistamiseen muutamia laseja tyhjentynyt.
KERTTU: Niin, ja minä sanon sen vieläkin, niin totta kuin minä elän. Jos te ette jätä minun sisartani rauhaan, huudan minä kaduilla ja toreilla, missä te kuljette: Katsokaa, tuossa kävelee herra arkkitehti! Eikö hän ole komea ja arvokas?
Päivän Sana
Muut Etsivät