Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Niin, hän oli todellakin sangen hupainen! vastasi Ellen yhä nauraen ja lisäsi totisemmin: Jos tuo hupakko tulisi tänne vielä kerran, niin annan Jens'in ja Hans'in ottaa hänet käsivarsista kiinni ja hieman kylvettää häntä tuossa joessa; kuuletko! Vai sen kaltaista hupaisuutta se olikin! vastasi Tiina. Kyllä neiti voi luottaa siihen, että häntä kyllä kylvetetään.
Vai niin! Hän teki oikein. Hänestä ei ollut elämään«. «Mutta minä olen vastikään nähnyt hänen«, sanoi luutnantti kolkosti. «Sinä nähnyt! Tästä tulee hupainen juttu! Luutnantti Leist uskoo aaveita«, nauroi kreivi. «Hi, hi, hi, hoo!« nauroi raatimies. «Minä olen hänen nähnyt, ja se, joka minua valehteliaksi sanoo, saa minun kimppuunsa!« «Milloin näit sinä hänen?« kysyi kreivi vakavammasti.
»Sehän nimitys, enoni, onkin paras», sanoi Manni. Vähän aikaa puistossa käveltyänsä menivät patruuna sekä patrunessa sisälle, mutta nuoret jäivät vielä puutarhaan. He istuivat keinulavitsalle joen rannalle. Metsästä kuului paimentorvien ääni, ja käki kukkui yksitoikkoista kukuntaansa. »Oi kuinka kaunis on kesä!» sanoi Manni. »Kaikille on se hupainen aika.
ROVASTI. Vielä kerran hurraa! VIERAAT. Hurraa! Kuullaan huudahduksia: »Paljon kiitoksia! Erittäin hupainen ilta! Minun on kunnia! Hurraa! VIERAAT. Hurraa-a! Anna-muori ilmestyy perä-ovesta ja yhtyy hurraahuutoihin. Kaikki vaikenevat ja kääntyvät hämmästyneinä ovea kohden. Hyvää iltaa, lapset, hyvää iltaa koko konkkaronki!
Sanottuaan toisillensa jäähyväiset, alkoi matami lypsää edelleen. "Onpa hän kuitenkin oikein hupainen ja ymmärtäväinen rouva, kun vain vähän tutustuu häneen ensin", mietiskeli matami. Tuskin ehti rouva Velker tielle portista, kun jo Alvilda riensi minkä kerkesi matamin luo. "Niin, te ehkä jo tiedätte sen suuren uutisen?" "Minkä uutisen sitte?"
Siitä huolimatta on minusta mieluista katsoa soreain nuorten neitojen vähän mielistelevän nuorille, herttaisille herrasmiehille, ja nuorten herrojen olevan kohteliaat ihanoille, nuorille tytöille. Viimeksi on minusta sangen hupainen välisti pukeutua paraimpiin vaatteisiini, joskin eivät ole niin peräti uuden uutukaiset ja uusimuotiset. Mun tekee hyvää saada välin kirkastuttaa itseäni."
Toverit kävivät katsomassa ja surkuttelemassa hänen kohtaloansa, ja ikävää se heistä olikin, sillä Eerikka oli hupainen toveri, ja siltä meni hauska vapaaviikon aika hukkaan, kovin hän oli kipeä.
Drottningholman puutarhassa toimeenpani Loviisa Ulriika, puolisonsa onnellisen kotiintulon viettämiseksi, kolme kuvaelmaa käsittävän paimennäytelmän, joka oli hyvin hupainen lukea. Tätä tilaisuutta varten kirjoitti myös A. Nicander "Iloajatuksia", kertoen, kuinka kaikki veden ja ilman haltiat olivat matkalla olleet apuna, niin että vieläpä
»Minäpä sanoisin Jumalalle, niin se rankaisisi poliiseja ja sitä toista. Mutta kuulkaapa vielä. Minä toisin lakkiverkaakin ja...» »Sinä olisit hyvä enkeli», arveli Nikkilä. »Ja minä kävisin täällä usein, äidin luona ja teidän, ja sanoisin äidille isältä terveisiä ja teille Jannelta.» »Kun toisit Jannen tänne meille, niin se vasta olisi. Meidän olisi niin hupainen sitte olla ja helpompi elää.
Vastausta odottamatta jatkoi hän taas kuin auringonvalosta juopunut leivonen: "Vai niin, tuossa hän on, tuo pieni, uusi herra. Poika, eikö niin? Ja kaikki on käynyt hyvin, sen minä näen. Teidän käy aina hyvin. Oi, miten pieni hän on vielä ja suloinen! Katsohan, Robert, miten soma hän on, kun hän imee. Oikea pieni nukke, oo, miten hauska hän on! Häntä on oikein hupainen katsella."
Päivän Sana
Muut Etsivät